Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Minä olin edeltäpäin puhunut tästä käynnistä Miss Lavinian kanssa, ja Agnesia odotettiin teen ajaksi. Minä olin hämmennyksissä ylpeydestä ja levottomuudesta; ylpeä olin rakkaan pikku morsiameni puolesta ja levoton, kun ajattelin, pitäisikö Agnes hänestä vai ei.
Minä viittasin siihen, että tätini olisi sekä ylpeä että iloinen, jos hän saisi tutustua heidän kanssansa; vaikka minun täytyy sanoa, etten aivan varmaan tietänyt, kuinka he yhdessä menestyisivät. Koska kaikista ehdoista nyt oli sovittu, lausuin sulimmat kiitokseni, tartuin ensiksi Miss Clarissan ja sitten Miss Lavinian käteen ja suutelin niitä kumpaakin vuorostansa.
Lavinian ja isäni me sitten Panemme meidän perheen hautaholviin. Mut Tamora, tuo julma tiikeri, Hän ruumissaattoa ja hautavirttä Ja sielukellojakin olkoon vailla: Pedon ja korpin ruoaks heitettäköön! Hän eli niinkuin peto armotonna, Siis armottoman saakoon kohtelun. Kirotun maurin tuomio täyttäkää; Hän oli alkusyynä turmioomme.
Tätini, jota hän yhä enemmän lähestyi, nimitti häntä aina Pikku Kukaksi, ja Miss Lavinian elämän ilo oli, että hän sai palvella Doraa, kähertää hänen hiuksiansa, tehdä koristuksia hänelle ja pidellä häntä niinkuin hempu-lasta. Mitä Miss Lavinia teki, teki tietysti myöskin hänen sisarensa.
Kuin Aurinko, mi joskus hunnuttaupi valoonsa liikaan, koska usmat sankat ja hillitsevät haihtuneet on lämpöön; näin säteisiinsä pyhä hahmo peittyi minulta vuoksi ilon suurentuneen, ja näin hän verhouneena vastas mulle sen, mitä seuraava nyt laulu laulaa. Kuudes laulu »Kun Konstantinus kotkan vastenpäivää radalta käänsi kantataaton, joka Lavinian otti, vuosisataa kaksi
Kuin Aurinko, mi joskus hunnuttaupi valoonsa liikaan, koska usmat sankat ja hillitsevät haihtuneet on lämpöön; näin säteisiinsä pyhä hahmo peittyi minulta vuoksi ilon suurentuneen, ja näin hän verhouneena vastas mulle sen, mitä seuraava nyt laulu laulaa. Kuudes laulu »Kun Konstantinus kotkan vastenpäivää radalta käänsi kantataaton, joka Lavinian otti, vuosisataa kaksi
Jos ottaa lukuun jokapäiväisiä matkojani Highgate'en, oli Putney kaukana poissa, ja tietysti tahdoin käydä siellä niin usein, kuin suinkin mahdollista. Koska esiteltyt teen-juomiset olivat aivan epäkäytölliset, sovin Miss Lavinian kanssa, että saisin käydä heillä joka lauantai-ilta, ilman että se haittaisi etu-oikeutettuja sunnuntaitani.
MARCUS. Suur' Titus, sinä puoli sieluani, LUCIUS. Isä, meidän kaikkein olemus ja sielu, MARCUS. Oi, salli Marcus-veljes haudata Nepaansa kallis tähän hyveen kätköön: Hän kuoli kunnian ja Lavinian tähden.
Ma näin Elektran, kera saaton suuren, ma tunsin Hektorin ja Aineiaankin, ja Caesar kotkasilmän aseissansa. Ma näin Camillan, näin Pentesileian, ja kuningas Latinuksen, mi istui Lavinian, tyttärensä, kanssa; oli Tarquiniusten turma, Brutus, siellä, Lucretia, Julia, Martia ja Cornelia ja Saladin, ja tämä yksin astui.
Kas, setä Marcus, kuinka rientää hän! En tiedä, rakas täti, mitä tahdot. MARCUS. Tule, Lucius, älä tätiäsi pelkää. TITUS. Hän ei tee pahaa; hän sua rakastaa. POIKA. Niin rakasti, kun isä Roomass' oli. MARCUS. Lavinian merkit mitä tarkoittavat? TITUS. Laps, älä pelkää. Jotain tarkoittavat. Kas, Lucius, kuinka sinusta hän pitää; Johonkin tahtoo sua kanssaan viedä.
Päivän Sana
Muut Etsivät