United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
RIIKKA. Voi kuinka hirveän turhamielisiä ne Ranskan naiset sentään ovat. OORTTA. Palatkaamme taas silkkihameeseen, sillä Liina tarvitsee sen välttämättömästi.
Jos minä taas annan aihetta eripuraisuuteen perheessä, niin olen pahoillani ja pyydän anteeksi. Niinhän se on, että mies naituaan tulee vieraaksi ystävillensä. OORTTA. Siinä tapauksessa pitäisi teidän naida, herra tohtori, uudestaan. Se olisi parasta teille sekä ystävillenne. VARRO. Jos vaan tietäisin häiritseväni ystävääni tahi hänen vaimoaan, niin menisin heti paikalla pois.
Joko nyt taas mennään? RIIKKA. Jo, tohtori Varron luo. LIISA. Vetääkö hän Liinan hampaan ulos? OORTTA. Ei. Puhumme hänen kanssaan vaan huomisesta näytelmästä. LIISA. Vai niin. Hyvästi lapset. Minä en välitä rahtuakaan koko näytännöstä. ANNA. Se olikin vaan tekosyy jota käytin tätejä kohtaan. Minulla oli tärkeämpiä syitä.
OORTTA. Täälläpä siivoa on! Luulisi tulevansa yleiseen ravintolaan! VARRO. Kaarlo oli hieman huonolla tuulella ja sen vuoksi... LIINA. Täytyi hänen hakea lohdutusta pullosta ja kumppanista. RIIKKA. Sukulaiset eivät luonnollisesti ole kylläksi. Kyllä, täti, niistä saa usein enemmänkin kuin tarpeeksi. VARRO. Jos nuo pullot häiritsevät, niin minä lohdutan, että ne sisältää vaan kaljaa.
VARRO. Luonnollisesti ei, mutta luulin minä sentään teidän esiintyvän housuihin ja takkiin, eikä mustaan hameesen puettuna. RIIKKA. Saman sanon minä. OORTTA. Hiljaa Riikka! Minä, Jumalan kiitos, ymmärrän kylliksi hyvin mikä on sopivaa. Minä en tahdo näytellä kuningas Duncania miehen vaatteissa.
KAARLO. Voipi niin olla, mutta minulla ei ole varaa ostaa hänelle uutta, sillä koko ansioni menee talouteen. OORTTA. Lorua ystäväiseni, lorua. Niinkauan kuin minä elän, ei hänen tarvitse olla... KAARLO. ... Ilman sinisiä silkkihameita, ei herran nimessä, ostakaa hänelle vaikka koko tusina, jos tahdotte. RIIKKA. Hiljaa, tuossa hän tulee jo. KAARLO. Mitähän kaikkea te vielä illaksi puuhaattekaan?
OORTTA. Olla rauhassa. RIIKKA. Jollei kukaan vaivaisi kanssa ihmistään enemmän kuin minä OORTTA. Luonnollisesti olen se minä, joka en koskaan voi antaa ihmisten olla rauhassa, sano ajatuksesi suoraan Riikka. Olenhan minä jo tottunut sinun pistelypuheisiisi. Ohhoh kuinka teillä on kylmä. RIIKKA. Totta kyllä, ei täällä ainakaan lämmin ole. Katri! Tuleppas panemaan puita pesään.
KATRI. Jahah. ANNA. Sanoppas täti, kuinka aiot saada ruokasalin nummeksi muutetuksi? OORTTA. Siten, että perälle asetamme kolme joulukuusta ja öljypuun sekä palmun kummallekin puolelle, se tulee erinomaisen luonnolliseksi. ANNA. Kasvaako Skottlannin nummella palmuja ja öljypuita? OORTTA. Sitä emme tiedä kumpikaan, sillä emmehän ole olleet siellä. Hyvää päivää, ja hyvästi samassa vähäksi aikaa.
Minusta olisi parempi että te, sen siaan kuin riitelette siitä, kuka häntä on loukannut, menisitte molemmat hänen luokseen pyytämään anteeksi. Jos kertomus tapauksesta pääsee kaupunkiin, antaa se aihetta juorupuheisiin. OORTTA. Sinä olet oikeassa lapseni, se meidän on tehtävä. LIINA. Se on tarpeetonta täti. RIIKKA. Päin vastoin on se ainoa keino. Tule Liisa. LIISA. Mihin nyt?
Teidän käskystänne hyppään vaikka akkunasta, arvoisa rouva. LIINA. Ei ole tarvis. Niin suuria vaatimuksia minulla ei ole. Olen täysin tyytyväinen jos menette ovesta! ANNA. Liina! OORTTA. Nyt voit olla varma ettei hän kohta tule takaisin; tuo mölhö. ANNA. Niin täti, nyt olet käyttäytynyt oikein järkevästi.