United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen sanottuaan Tapani otti Marian syliinsä polviensa päälle ja puristaen rintaansa vasten piteli kuin pientä lasta. Maria oli nyt ilosta niin täysi ettei voinut puhua mitään, koetti vaan pysyä mykkänä siinä Tapanin sylissä ja puristi vaan hänkin käsillään itseään Tapanin rintaa vasten. Tuntui siltä että ne vastakkain sykkivät rinnat parhaiten kykenevät toisilleen tulkitsemaan tunteensa.
»Eivät ole semmoisia, ovat runokertoelmia vanhoista sotasankareista», vastasi Liisa, rupesi lukemaan ääneen ja luki ensin »Sven Tuuvasta», sitten »Kuormarengistä» ja »Sandelsista». Jussi istui lynkäpäisillään polviensa varassa, mietti ja muisteli eilistä päivää, minkä muisti siitä.
Erään katsahduksen kautta nuoren opettajattaren silmistä rohkaistuna ja pistäen ahtaisin lavendelinvärisiin hanskoihin puserretut kädet polviensa väliin, sormet alaspäin, kumartui hän eteenpäin ja jatkoi hiljaisemmalla äänellä: "Katsokaa, Miss! Ei ole ketään, joka pitäisi huolta poikaraukasta senkuin minä vaan eikä semmoisen, kuin minä olen, sovi kasvattaa häntä; sen tiedätte.
Elysée kävi jälleen työhön käsiksi; pää kumarruksissa, pitkät suortuvat silmille valahtaneina ja kalpeana puristi hän kuninkaallista kruunua polviensa välissä naarmuten ja murrellen sitä voimainsa takaa, sillä välin kun kuningatar, lamppua pitäen, tarkasti hänen yritystänsä kylmänä kuin nuo kivet, jotka välkkyivät pöydällä kultamurujen keskellä säilyttäen eheytensä ja loistonsa tuon väkivallan uhallakin.
Hän tunsi polviensa ja käsiensä vapisevan. Vihdoin meni hän sisään, kulki läpi porttikäytävän, löysi portinvartijan asunnon ja pyysi häntä, antaessaan hänelle hopearahan: Voisitteko mennä sanomaan herra Paul de Lamare'lle, että eräs vanha rouva, hänen äitinsä ystävä, odottaa häntä alhaalla. Portinvartija vastasi: Hän ei asu enää täällä, rouva. Kova väristys kulki läpi Jeannen ruumiin.
Ja hän vierähti lattialle hänen eteensä, kiertäen kätensä hänen polviensa ympärille ja painaen päänsä hänen syliinsä. »Tapa minut!» huusi hän epätoivoissaan. »Anna ensin anteeksi, ja tapa sitte!» Kun Kyllikki tunsi hänen käsivartensa jalkojensa ympärillä, niin hän lakkasi värisemästä ja tunsi itkunsa ja tuskansa tyrehtyvän siihen puristukseen.
Hän viittasi pojan luoksensa, asetti hänet eteensä polviensa väliin ja alkoi ystävällisesti jutella hänen kanssansa huvittaaksensa lasta sillä välin kuin hän tutki tätä. »Mikä sinun nimesi on, poikaseni?» »Leopold.» »Ja sukunimesi?» Poikanen katsahti kysyvästi äitiinsä eikä vastannut mitään.
Hän istahti penkille, nojautui polviinsa, katsoi lattiaan synkkänä ja poltti tupakkaa... Raskaan äänettömyyden keskeytti Kenonen sanoen hädissään: »Lempoako sinä Ihalainen yhä elät, vaikka Pyhäselän pohjaan menit?» Ei Antti vastannut. Kenonen tunsi polviensa vapisevan. Pitkän äänettömyyden kestäessä huokasi neuvotonna Kenonen: »Voi sun hitto!»
Kun muut katselivat akkunoista sitä rannassa näkyvää ihmisryhmää mistä arvelivat Kaisan ruumista tuotavaksi, niin piispa vaan umpikuljuisesti vilkasi sinne päin, otti raamattunsa polviensa päälle, pani kultarenkaiset rillit paksulle, pöheisen näköiselle nenälleen ja rupesi selailemaan raamattua. Mutta ei hän siitä mitään näkynyt löytävän.
Teatteri oli köyhä. Yleisö oli levoton ja epäluuloinen. Niin oli. Pohjolainen vaikeni tuokion ja minä sanoin: Olen kuullut siitä hieman. Pohjoismaalainen herra muutti asentoaan ja pani kätensä ristiin polviensa ympäri: Niin oli meidän esitettävänä "Yli voimain". Se oli kaikista näytelmistämme vaikein ja siinä saatoimme saavuttaa suurimman voiton.