United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli kenties menetellyt tyhmästi houkutellessaan miehensä jättämään kotinsa, jossa hän olisi voinut kuolla rauhassa ja vapaudessa, sillä hänen tuskansa olivat toisinaan sanomattoman kovat.
Ja kesken tuskansa ja surunsa hän tunsi äkkiä huumaavaa iloa elämän ja ikuisuuden ihanuudesta... Ei, eihän voinut erota, kun oli niin yhtynyt vaikka he matkustaisivat maailman ääriin asti, päästäkseen näkemästä toisiaan, eläisivät he sittenkin yhdessä lapsissaan. Kun kaksi ihmistä on kerran rakkaudessa antanut itsensä toinen toiselleen, eivät he enää voi erota se on rakkauden taivas ja helvetti.
Yhtä vähän sua ymmärrän kuin häntä, DAJA. Pian voitte te hälle kostaa kaiken tuskan sen, mit' 'on hän teille tuottanut. Mut älkää siin' olko liian julma, liian tuima! RECHA. Kai itse tiennet, mistä puhut nyt. DAJA. Noin tyyntynyt jo oisitteko itse? RECHA. Niin olen, olen kyllä... DAJA. Myöntäkää ees, että tuskastaan te iloitsette, ja hinnalla vain hänen tuskansa nyt rauhaa nautitte.
»Kun minä saisin ne vielä kunnialla kotiin!» huokasi Keskitalo. Uutela koetti tehdä pientä kotinäperrystä, mutta siitä ei tullut mitään. Hän unohtui alati miettimään ja hänen tuskansa kasvoi hetki hetkeltä. Hän läksi ulos pihalle. »Menisinköhän poikain luo kesannolle tai ehkä paremminkin metsään?» ajatteli hän. »Täällä en voi olla.» Hän läksi, mutta pysähtyi jo muutaman askeleen päässä.
Isän ja pojan kasvot olivat melkein yhtä kalpeat kuin kuolleen. Minä huomaan sen... Sepä tapahtui äkisti, sanoi asessori, pidellen ruumiin toista kättä ja tarkastellen hänen kasvojaan. Niin, kovin äkisti! valitti leskimies; hänen tuskansa olivat kauheat. Vai niin, vai niin, mutta, jupisi asessori, lähestyen kivalteria, milloin hän kuoli? Täsmälleen tunti sitten, vastasi kivalteri.
"Sinäkö täällä, Cethegus?" sanoi hän. "Mitä sinä täältä haet?" "Kuningatarta." "Oi, sinä löydät vain itkevän äidin", sanoi hän nyyhkien. "Sitä en usko. Valtakunta on vaarassa ja Amalasunta varmaan näyttää, että nainenkin voi uhrata oman tuskansa isänmaan vuoksi." "Niin voi", sanoi kuningatar kohottautuen suoraksi. "Mutta katso häntä. Niin nuori, niin kaunis ! Kuinka taivas voi olla niin julma."
Ja onnenrikko raukka, Maailman murjoma, Myös helmaan kotilieden Hän itkee tuskansa. Ja kun se raskas tulee Suur kansan koetus, Kun riehuu väkivalta Ja horjuu oikeus, Totuuden pylväät huojuu Ja pyhyys tallataan, Pyhyyden puoltajatkin Veriinsä kaadetaan, Niin silloin kodin liesi Tulellaan, lämmöllään Karaisee uuden polven Vääryyttä häätämään,
Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi.
Ymmärtää, miten hän on rakastanut ja rakastaa, kärsinyt ja kärsii. Lauri näkee hänen sisimmän tuskansa, nostaa hänet ylös ja sanoo ... ei, Laurikaan ei sano mitään, vaan suutelee häntä, ja sitten he eroavat. Kun isäntä tuli sisään, näki hän sängystä vain hervottomasti riippuvan käden. »Siellä olisi hevonen valjaissa.» Esteri ei vastannut. Hän jää yöksi. Ja aamulla lähtee takaisin.
Hän kompastui puihin ja pensaisiin, repi rikki vaatteensa tiheiköissä, hänen sydämensä jyskytti kuin kuumeisella ja pää poltti kuin tulessa, mutta hän ei huomannut mitään, kulki vain eteenpäin ... eteenpäin ... johonkin hiljaiseen pimentoon, jonka täytyi olla jossain, joka lievittäisi hänen tuskansa... Vihdoin hän aivan uupuneena vaipui sammaleelle ja painoi kasvonsa kosteaan maahan.