United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän alkoi sitä selailla kiihkeästi, kuumat veret kasvoillaan. »Mitä sinulla siellä oikein on?» kysyi emäntä, kohoten istualleen. »Odota vähän», puheli Keskitalo. »Minä luulen että minulla nyt on jotain.» Ja hän taasen selaili. Piti sormia toisten lehtien väleissä, toisista etsi, tuijotti eteensä, raapi korvallistaan, ja yhä selaili. Näin teki pitkän aikaa, emännän uteliaana odottaessa.
»Kyll'maar me kosimme yhtä paljon molemmat», nauroi Uutela hiljaista nauruaan. »Katsos, Karoliina Keskitalo on kyllä hyvä talo ja suku arvossa pidetty, mutta siellä on kaikki velkana, niin että tämmöinen vävypoika on enemmän kuin joulu taloon taitaisi muutoin pian vasara paukkua.
Keskitalo iski myönnyttäen silmää, muutkin tunsivat helpotusta. »Ja minä luulen», lisäsi Uutela taas tyynesti hymyillen ja pistäen kokonaisen kuorimattoman perunan tahallisen huomattavasti suuhunsa, »minä luulen että kunhan tästä päästään heinä-aikaan, niin taitaisi näille Savon herrasväille kelvata kuoret ilman sisustakin kun olisi edes niitä!» Muut hymyilivät, mutta Riitan silmissä välähti.
Keskitalo nosti hattuaan hiukan keikarimaisesti, naiset sanoivat ujonsekaisen hyvänpäivän. Savolais-silmäykset risteilivät. Kaiken muun suhteen ne olivat selvät ja varmat, paitsi nuoren emännän, jonka pulska puku, monet sormukset, kulta vitjat ja silkki saivat pienen erikoistarkastuksen osakseen. Siitä vaihdettu silmäys oli epämääräinen. Uutela oli sillä välin saanut Hovin loismiehen käsiinsä.
»No sitten ei sovi.» He rupesivat kaikin nauramaan. »Niin, Karoliina», puheli Keskitalo sisareen kääntyen. »Me aiomme tässä Uutelan kanssa ruveta vielä vanhalla iällämme ihmeitä tekemään.
Sitä ei Keskitalo voinut nykyisessä ahdistuksessaan myöntää; jotain tämän muuton kautta oli voitettu. Eikä hän voinut vieläkään kokonaan luopua siitä toivosta, että kaikki voisi sentään suoriutua hyvin, kun vain ei hätäile. Siinä tosin oli eräs pelottavan hämärä kohta, jota hän vasta viime aikoina oli ruvennut tarkemmin ajattelemaan. Epäluulo tietysti Uutelassa joka tapauksessa syntyy.
Niin juotiin ensimäinen kuppi. Toiset kaadettuaan vanha emäntä meni ulos, katsahtaen kuin siunausta rukoillen mieheensä. Keskitalo joi nopeasti kuppinsa ja odotteli Uutelaa, yhä pitäen keskustelua sopivasti vireillä. Uutela lopetti juontinsa ja laski kupit pöydälle. Lauseen loma sattui juuri niinkuin Keskitalo oli tarkottanut.
»Huomenna tähän aikaan on kaikki selvänä millähän lailla sitten on», sanoi Keskitalo raskaasti, kun he laskeutuivat levolle. Sinä yönä hän ei nukkunut. Hän ajatteli ihmisen tekoja ja niiden seurauksia. Nyt vasta hän ymmärsi että kauheinta, mikä ihmistä voi kohdata, on rikoksentapainen salaisuuden kantaminen. Kun ei siitä kuitenkaan pääse pakoon, vaan se seuraa askel askeleelta jälessä.
Hän alkoi yhä enemmän ja enemmän innostua ne Hovin pitkät, matalaojaiset sarat ikäänkuin huusivat häntä ja hämäläistä voimaa avukseen. Kyllä tässä nyt tulee aika kiireen kilakka, ennenkuin Keskitalo ja tavarat on myyty ja kaikki muuttokunnossa, ajatteli hän taas. Samalla juna pysähtyi rymisten jollekin asemalle.
Mutta älä suutu... koetetaan ottaa selkoa kuinka se oikein on.» He menivät peräkanaa kiireisesti porstuan läpi. Tytär seisoi muurin luona kuin kivettynyt, katse maassa, kasvot tuhkanharmaina. Keskitalo tunsi tukehtuvansa. Hän oli aikonut kysyä jotain Uutelasta, nyt se oli tarpeetonta. Ainoastaan suuren synnin tehnyt voi olla tuon näköinen. »Onko se totta?» sai hän vaivoin kysytyksi.