Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
»Niin niin», nauroi mies. »No, onnea nyt vaan ja menestystä!» Hän lähti ajamaan. Mutta Keskitalo huusi vielä hänen jälkeensä: »Pistä minulle vain preivi, kun alkaa sinunkin mielesi rikkautta tehdä perässä sinä kuitenkin tulet!» »Niin sitä pitää!» ajatteli Uutela. Hänen sielunsa alkoi taas nousta kapinaan Keskitaloa vastaan.
Uutela ei puhunut mitään. Ei hän myös voinut pitempään sisässä viipyä, vaan meni niinkuin oli tullutkin. Kukaan toisistakaan ei vaihtanut sanaa. Keskitalo oli vaipunut tuolille ikkunan luo ja nojasi kokoon lyyhistyneenä ikkunanlautaan. Hän tunsi, ettei hän olisi jaksanut enää pisaraakaan enempää, ellei tämä taakka nyt olisi vierähtänyt hänen hartioiltaan.
Ei ei... Herra Jumala!» kuuluivat taas tuskaiset kuiskeet pöydän luota. Emäntä juoksi hätääntyneenä ylös: »Kustaa, Kustaa, mikä sinuun nyt tuli...?» »Ei mikään rukoile, rukoile!» Keskitalo räytyi tuolin viereen polvilleen ja alkoi rukoilla kiihkeästi kädet ristissä, hikipisarain yhä putoillessa otsalta. Kello löi kaksi.
»Manta itse?» hymähti Keskitalo. »Kiittäköön Jumalaa, kun saapi tuollaisen miehen! Ja muutoin» hän iski Uutelalle silmää »vaimo vaietkoon seurakunnassa kyllä kai Karoliina sen lauseen tuntee?» Karoliinan olisi tehnyt mieli sanoa jotain koska hänkin oli vaimoihminen, mutta hän vain hymyili, kun muutkin hymyilivät.
Hänen rintansa ikäänkuin luhistui sisään ja hän sai yskänkohtauksen. Vanha emäntä alkoi taputella hiljaa hänen hartioitaan, että kohtaus menisi pikemmin ohi. Kun se vihdoin helpotti, vaipui Keskitalo kasvoiltaan punaisena hervottomasti lavitsalle. »Niin on porton polut», huokasi hän kuin itsekseen, »syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: En minä mitään tehnyt ole!»
Vaan tuo sisar pakkaa minua jo vanhaksi takseeraamaan.» »Vanhaksi?» Keskitalo räväytti suuret, ulkonevat silmänsä avaraan ihmettelyyn. Mutta ne jäivät luonnostaan samaan asentoon, kun hän katsahti tarkemmin Uutelan kasvoihin.
Samassa hän huomasi aitan luona tulevan juosten taloon joukon entisiä tuttuja hämäläisiä. »Tuolla se Savon-karkuri on!» huusi eräs osottaen Keskitaloa. Keskitalo tahtoi juosta pakoon, mutta tunsi itsensä niin heikoksi, ettei voinut edes nousta istumaan. Joukko oli nyt aivan hänen edessään. »Aika kelmi sinä Keskitalo sentään olit!» sanoi etumaisena seisova mies halveksivasti. »Anna rahat pois!»
»Ei tämmöistä ole nähty eikä kuultu», sanoi hän sitten. »Ei ole ollut minun suvussani, eikä sinunkaan.» »Ei ... kyllä tämä oli ensimäinen tapaus.» »Ja se vielä kehtaa syytellä muita!» sanoi Keskitalo kiivastuen. »Minä epäilin alusta alkaen», huokasi emäntä. »Sinä, Kustaa, juoksit kunnian perään, nyt se vasta häpeä tuli!» Keskitalo kääntyi ja katseli häntä pitkän aikaa äänetönnä.
Tämä voipi sinusta, Keskitalo, tuntua ankaralta ajatteli hän taas. Mutta niin on tehtävä, väärin kurkotetusta on sydän irrotettava. Ja minä tiedän, että teidän kaikkien mielenne halaa Hämeeseen; väkisin te tänne tulitte. Nyt pääsette, eikä kellään ole mitään sanomista, sillä paperissa seisoo, kuolevan omana viimeisenä sanana, että hän on minun poikani.
»Turhaan sinä, Kustaa, taidat tähän Jumalaa sekottaa», huokasi emäntä, vaikka hänkin jo tunsi mielensä keveämmäksi. Keskitalo katsoi pitkään. »Lue raamattua!» sanoi hän painokkaasti. »Kaikki, jotka ovat olleet rohkeat sukunsa ja kansansa puolesta, ovat menestyneet, aina Kalebista alkaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät