Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Sitten hän laski tuopin penkille ja sanoi: "Kyllä mar sinä osaat juomaa valmistaa!" "No, se taito on minun suvussani", kehaisi Vappu. Pekka oli syönyt kyllikseen ja Vappu kehoitti: "Juo vielä!" "Kyllä se on hyvää", vastasi Pekka, "mutta kovin väkevää." "No, väkevähän itsekin olet; juo pois vain!" Sitten Pekka tyhjensi koko tuopin ja sanoi Vapun antaneen hänelle liikaa. "Niinkö arvelet, Pekka?
"Anna puhuu tyhmyydessä; siitä näkyy ettei hän ole ollut äite," kuiskasi nyt eräs naapurivaimoista toisellensa; mutta toinen nyökkäsi vaikenemaan. Ompelia neuloi väsymättömästi, ja ettei hän kuullut sitä kelvotonta muistutusta, ei hänen puheliaisuutensakaan häirääntynyt. Huuaten sanoi hän: "Ah! minä olen kuitenki hyvin onneton, joka niin elävästi täydyn nähdä ja eteeni asettaa kaikki; mutta niinpä se on minun suvussani.
Nyt huomasin, että hän tarkoitti sanoa: »siitä, että on Jumala». Mutta sekä hänen että minun suvussani oltiin sillä sivistyksen tasolla, ettei milloinkaan puhuttu jumalista, ainakaan ei totisessa merkityksessä. Hän suorastaan ei saanut tuota sanaa suustansa.
Miksi? Siksi, että se on tapana suvussani. Minulla on äitipuoli, joka iloitsisi saadessaan teidät miniäkseen. On vanha sääntö, että paha on pahalla poistettava: pakkasen purema lumella, tulen polttama kuumalla raudalla ja suomalaiset noidat suomalaisilla noidilla.
"Ja jatkoi testamentti, jos tämä on ainoa ehto, jolla joku sukulaisuuden kautta vaimonpuolelta saattaa tämän fideikommissin voittaa; kuitenkin toivon minä Jumalassa, ett'ei mitään puutetta urhoollisista miehistä minun suvussani saata tulla, ja panen siis siunaukseni tähän fideikommissiin, joka täten tulee sen omaksi, joka, samaten kuin minäkin, elämästä ja kuolemasta julkisessa taistelussa ja ulkona kentällä on lyönyt vihollisen".
»Kun meistä nyt näyttää pakostakin tulevan sukulaisia», alotti hän, »niin minä toivoisin että meidän välimme olisi ainaiseksi selvä. Minun suvussani on tapana sanoa sana ajallaan ja antaa korvapuusti paikallaan, mutta ei sitte enää menneitä märehtiä.» »Se on kunnioitettava tapa», sanoi Olavi, tietämättä oikein mitä sanoisi. »Jokseenkin sama kuin minunkin isälläni.»
»Ei tämmöistä ole nähty eikä kuultu», sanoi hän sitten. »Ei ole ollut minun suvussani, eikä sinunkaan.» »Ei ... kyllä tämä oli ensimäinen tapaus.» »Ja se vielä kehtaa syytellä muita!» sanoi Keskitalo kiivastuen. »Minä epäilin alusta alkaen», huokasi emäntä. »Sinä, Kustaa, juoksit kunnian perään, nyt se vasta häpeä tuli!» Keskitalo kääntyi ja katseli häntä pitkän aikaa äänetönnä.
Metsäntarkastajan toimi ynnä virkatalo ovat kauan perintönä menneet suvussani, isältä vanhimmalle pojalle. Aina vaarin isän-isän isästä alkaen ovat esivanhempani olleet uskaliaita metsästäjiä, kalastajia ja salakulettajia.
"Niin, näetkös, Saara!... Semmoiset mieltymykset ovat nyt jotakin, jolle nuoret nulkit eivät voi mitään, ainakin minun suvussani!" "Vai niin? sinähän puhut kauniisti puolestasi!" "Minä puhun vaan omasta kokemuksestani, minä!" "Ja tunnustat sen niin suoraan?" "Niinpä kyllä!
Päivän Sana
Muut Etsivät