Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
»Jätätkö sinäkin minut nyt?» sanoi hän sitten murtuneena. »Enhän minä, isä kulta» kyyneleet herahtivat emännän silmiin »vaan kun sydän on niin täysi.» Sitten hänen hartiansa alkoivat täristä. »Minua niin viluttaa», sanoi hän nyyhkytysten välistä. »Sinun täytyy mennä maata», puhui Keskitalo heltyneenä. »
»Kas, Karoliina!» huudahti Keskitalo. »Ja tullut näin pitkän matkan.» »Piti tulla edes hyvästi sanomaan», puheli Karoliina hyvänsävyiseen tapaansa, tervehtien ohikulkijoita kädestä. Sisarukset jättäytyivät muiden jälkeen. »On ollut niin paljon puuhaa», sanoi Uutela kuin anteeksi pyytäen ettei hän ollut käynyt hyvästi sanomassa, vaan sisaren piti tulla. Sitä seurasi pitkä äänettömyys.
He elivät näinä harvoina tunteina enemmän kuin monina pitkinä vuosina. Kuinka monimutkainen onkaan elämä eivät he olisi voineet uskoa että ihminen voi langeta tämmöiseen avuttomuuteen. »Jos kuitenkin täytyisi puhua Uutelalle?» ehdotti emäntä toivottomuudessaan. »Jos hän armahtaisi ja omistaisi? Onhan semmoista ennenkin nähty.» Keskitalo hylkäsi jyrkästi sen ajatuksen.
Kaikki yhtenä lyhyenä silmänräpäyksenä sen enempää he eivät toisiinsa katsoneet. Oven luona seisova Keskitalo oli puristanut kätensä ristiin ja kyyneleet vierivät pitkin laihoja poskipäitä. Hänen olisi tehnyt mieli mennä Uutelan luo, langeta häntä kaulaan ja sanoa: sinä olet kostanut pahan hyvällä anna nyt vielä meillekin anteeksi! Mutta hän ei olisi voinut paikaltaan liikahtaa.
»Niin kyllä siitä sillälailla hyvä tulee vallan hyvä», sanoi Keskitalo venyttäen. Se oli päätös entiselle ja siirtymys uuteen, eikä hän voinut estää ääntään värähtämästä. Hän kokosi kaiken mielenmalttinsa ja koetti hymyillä keveästi, vaikka kasvot tuntuivat kankeilta kuin pakkasesta tulijan.
»Nyt on!» huusi hän luonnottomalla äänellä, silmät oudosti pyörähtäen. Keskitalo astui askeleen kohti. »Hiljaa, taikka minä tapan! Kenenkäs kanssa se on?» läähätti hän. »Kenenkä tahansa!» huusi tytär kiiluvin silmin niinkuin hän olisi ollut mieletön. Keskitalon teki mieli lyödä. Mutta hän tunsi itsensä niin voimattomaksi, ettei hän olisi kyennyt kättään nostamaan.
»Kyllähän sinä, Keskitalo» ajatteli hän » olet kärsinyt, sen minä hyvin tiedän. Mutta mitäs siitä, kun sinun väärä halusi kuitenkin näkyy menevän perille.» Uutela tunsi että hänen aivankuin piti rientää Keskitalon avuksi. »Katsos, Keskitalo» ajatteli hän taas »tämä on nyt sitä meidän laiskankouluamme! Minulta vietiin se, mitä minä väärin tavotin. Niin pitää myös sinulta vietämän sinun tavotuksesi.
Keskitalo vilkasi Uutelaan: jo oli aika hänen tarttua asiaan. »Sinne jäi!» sanoi hän niinkuin menneestä asiasta. »Vaan minä puolestani lyön vetoa, ettei meidän tarvitse marssia täyttä kolmeakaan tuntia, niin jo Hovin katot pilkottaa!» Hän sanoi sen niin tarttuvan leikkisästi, että kaikki rupesivat hymyilemään ja ikäänkuin noita uusia kattoja ajattelemaan.
»Niin-niin», pani Riitta lyhyeen ja hänen silmänsä taas pilkahtivat. Uutela käsitti sen pilkahduksen omalla tavallaan ja vilautti vastaan muita se kauhistutti. Keskitalo oli sillä välin saanut yskäkohtauksen ja nousi pöydästä. Samalla kertaa nousivat muutkin, mennen kiireisesti kukin tietään.
Päivälliseltä noustaessa hän sanoi Uutelalle: »Minun taitaa täytyä jäädä vähän levähtämään, kyllä tulen jälessä heti kun jaksan.» »Lepäile sinä vaan itsesi terveeksi, kyllä minä siellä yksinkin toimeen tulen», vastasi Uutela. Keskitalo todella lepäili jyskyttävin ohimoin, kattoon tuijottaen aina siihen saakka, kunnes vanha emäntä rupesi iltapäiväkahvia keittämään. Silloin hän nousi.
Päivän Sana
Muut Etsivät