United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Riemu, autuus osas olkoon, luonnon laps sä kaunoinen Riemu, autuus osas olkoon luonnon laps sä kaunoinen laulahteli hän pukeutuessaan. Oli siitä aikaa, kun hän oli laulanut näin. Ostaako rouva marjoja? tuli piika kysymään. Mitä marjoja ne ovat? Mansikoita! Ostetaan, ostetaan ... mitatkaa jauhoja kukkura kuppi!
Nuorella herralla on tapana metsästysmatkoilla ollessaan tulla usein heidän taloonsa ja pyytää kuppi kahvia tai lasi maitoa, kertoi mies. Edellisenä päivänä oli hän puolenpäivän tienoissa ollut heillä ja tilannut itselleen yömajan, mutta kun ei häntä illalla kuulunut tulevaksi, luultiin hänen yöpyneen jonnekin muualla.
Avasin oven ja kuulin ääniä toisesta kerroksesta, jossa rouva Moes oli levolle menemäisillään ja Fede auttoi häntä. Pöydällä seisoi kuppi ja kauralientä kiehui hiilillä. Panin rahan kuppiin, josta Fede ei voinut olla sitä huomaamatta, kun hän tuli lientä siihen kaatamaan; tiesin ett'ei hän ottaisi sitä minulta, vaan kun löytäisi sen, käyttäisi hän sen tarpeessaan.
Ilmassa oli ihmeellinen heleys ja tasaisilla vuorijonoilla levolliset, sopusuhtaiset ääriviivat, alpeille täysin vastakkaiset. Mutta maat olivat kuurassa täälläkin ja jääkylmässä junavaunussa yökauden istuneelta jäsenet kaikki kohmettuneet. Kuppi kuumaa kahvia olisi nyt ollut tuiki välttämätön etelämaista tunnelmaa kohottamaan. Mutta ruokavaunua ei voinut löytää hakemallakaan.
Kimakalla äänellä poika nuottia veti; harras oli ja totinen, vaikka ympärillä naurettiin. Ei se pikkuistakaan hämmentänyt, että kaikki häneen katsoivat, ja viis välitti hän siitä, että likaiset ryysyt häntä verhosivat, muita siistit, vartavasten tehdyt vaatteet. Toinen kuppi vielä juotiin kahvia, sitten aljettiin piirihyppy.
Kaisa siitä kehumisesta heltyi Makkosta kohtaan ja alkoi kiitellä: »Ei se turhaa virnistellyt ruualle, kun sen eteen pääsi, eikä se nenäänsä nyrpistellyt, jos olisi sattunut huttukattila pohjaan palamaan... Herra häntä siunatkoon Makkosta siellä tulevassa elämässä!... Ota nyt siitä, Vatanen, ja Ihalainen, toinen kuppi sitä kahvia!... Ei tullut ostetuksi vehnäsiä, mutta kuka sitä nyt osasi ajatella, että Liperistä asti tulee vieraita.»
Aika käy meille pitkäksi. Kukapa saisi unta näissä vietävän suurissa kaupungeissa? Vaunuja, yövartijoita, rumpuja, kissoja, korpraaleja ei koskaan lakkaa jyrisemästä, huutamasta, pärisemästä, naukumasta, kiroilemasta; aivan kuin yö olisi kaikkea muuta kuin lepoa varten. Kuppi teetä, armollinen neiti? Tee ei minulle maistu. Minä keitätän omaa suklaatamme. Keitätä, itsellesi! Itselleni?
Jokainen malja ja jokainen kuppi seisoi niin kiiltävänä paikallansa, kuin se olisi ollut uusi. Ei mitään ollut viskattu sinne tänne pihalla eikä tuvassa.
Hän oli pienenlainen sievä mies, harmaa aamunuttu yllä ja silmälasit nenällä. Elsa seisahtui ovipielessä vähän ja maisteri katsoi kahvipöydästään Elsaa silmiin, samalla ryypiskellen kahvia suuhunsa. Rouva istahti myöskin pöydän ääreen ja kaasi itsellensä kahvia, kaasipa yhden liikakupinkin, ja sanoi: "Tules Elsa tänne pöytään ottamaan kuppi lämmintä!"
»Mutta kenen kanssa olet sitten kihloissa? Ethän ole sitä vielä sanonut, eikä ole rääpyä ollut kysyä. Olisi hauskaa tietää sekin», tuumi Viion leski. »Enkö ole sanonut? No tottapa olen ajatellut, että sehän on sama, kunhan on mies: kunhan on kupissa ja kuppi kohallaan.