United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylpeä ja ikävä! En ymmärrä kuinka se söötti ja herttainen Miili-neiti on voinut rakastua semmoiseen pökkelöön. Ei, toista se on tuo vanhempi vävypoika. Niin hauska ja ystävällinen. HENTUNEN. Hm! saattaa olla. Huonot asiat muuten. Kerrotaanhan sitä paitsi että hän aikoo erota rouvastaan.
»Kyll'maar me kosimme yhtä paljon molemmat», nauroi Uutela hiljaista nauruaan. »Katsos, Karoliina Keskitalo on kyllä hyvä talo ja suku arvossa pidetty, mutta siellä on kaikki velkana, niin että tämmöinen vävypoika on enemmän kuin joulu taloon taitaisi muutoin pian vasara paukkua.
Hannes, tuo "Paavolan vävypoika," joksi häntä nimitettiin toisinaan, pysyi aina yhtä hiljaisena ja vakavana eikä Lyyli, "Mäkelän miniä," joka oli hänen pilkkanimensä, hävennyt ilmottaa hänelle surujansa ja murheitansa eikä luottaa hänen neuvoihinsa ja rauhottua hänen lohdutuksistansa.
Tuima vävypoika yhdelle isälle siinä miehessä. Minä rohkenen kysymään: onko perustaa siinä maineessa, että on hän juuri teidän tuleva, sievä vävynne? HERMAN. Sinä hävytön rakki, tahdotko sauvastani? TAAVETTI. En tahdo, herra, en! HERMAN. Tahdotko sauvastani? TAAVETTI. En ensinkän, mun herrani!
Mutta torumatta se taisi jäädä nyt, niinkuin oli jäänyt ennenkin. Muutamien aikain kuluttua, kun taas tapasin Liisan, muistin hänen lehmäjuttunsa ja kysyin, millä pohjalla se nyt oli. Hyvällä pohjalla! sanoi hän kehuen. Pois kiellettiin myönti! Kuvernööristä tuli epuu, ja minä kysyin vielä kulujanikin. Saittekos? Sainhan minä! ja nyt se on vävypoika siitä itse lehmitönnä! lisäsi hän kuiskaten.
Sairas huokasi eikä puhunut mitään. »Kuinka vanha te nyt olette?» kyseli vävypoika osaaottavasti. »Jopahan sitä jo on ikää. Tuhat kahdeksansataa on vuosiluku.» »Jopa. Kun niin vanhaksi lullaan, niin.» »Joutais jo kyllä kuolla.» Mikko ikäänkuin säpsähti: »Mitäs joutavia!» sanoi. Puhe ei tahtonut enää sujua.
»Jo nyt ihmeitä!» huudahti hän. »Sinähän olet ajanut partasikin, ja näytät nyt ainakin kymmentä vuotta minua nuoremmalta, vaikka minun kai tässä pitäisi iän mukaan olla saman verran sinua nuorempi. Jokohan minunkin täytyy ottaa veitsi käteeni?» »Anna sinä vaan olla», myhäili Uutela. »Kun minusta kuitenkin tulee vävypoika ja sinusta appi että olisi edes joku ero meidän välillämme.»
Ahaa, oikein eukkoseni, olet ottanut paikkasi nuorten keskeen... Se on hyvä tuuma, sillä jos saavat istua vierekkäin, ei meillä heidän vieraillansa ole mitään hyvää heidän seurastansa... Noh, kilistelkäät nyt, hyvät ystävät, ... monta olkoon päivää, kuten tämä. Ette tahdo kilistellä kanssani?... Hm, hm, herra vävypoika, näytätte olevan hämillänne ... ja nuorella rouvalla on kyyneleitä silmissään.
Mutta kun vävypoika tavallisella kaunopuheliaisuudellansa esitti ehdotuksiansa ja koetti saada häntä osalliseksi ilmalinnoja rakentamaan, vastasi vanha kaupustelija näihin hymyilyllä, joka merkitsi samaa kuin epäys, taikka loi hän luomensa maahan merkiksi siitä, että hän piti Tomia haaveksijana, jonka olisi parasta »ottaa lusikka oikeaan käteensä» ja tyytyä todellisuudessa mahdollisiin yrityksiin.
Turmelette hyvän ruokahaluni. Olet pieni hupakko, Emma, ja teidän, herra vävypoika, on antaminen hieman myöten nuorelle rouvallenne; kun hänestä tulee yhtä vanha, kuin eukostani tässä vieressäni, ei se enää ole tarpeen.