United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Morsian ei sanonut siihenkään mitään. Mutta Uutelasta tuntui, että pitäisi heidän sentään jotain keskenäänkin puhua. »Montakos hehtoa teillä tänä keväänä kauraa kylvettiin?» kysäsi hän. »Jouduitkos tietämään?» »En!» vastasi morsian. Mutta hän säpsähti itsekin vastauksensa lyhyyttä ja lisäsi kiireisesti: »Kun en sattunut yhtään kuulemaan.»
Ilma oli linnunlaulua täynnä, suurta ja pientä ääntä, viserrystä ja piipitystä. Merkillisintä Uutelasta oli, että kukotkin olivat tänä aamuna aivankuin keskenään kilpasilla. Ensin lauloi Hankamäen kukko, sitten Alastalon ja aivan samaan aikaan jo Tuomalan, sitten oli koko kylä kukonlaulua täynnä. Ja taas joku! Se kuului mäen takaa, Keskitalosta päin.
»Nyt sopis jatkaa, Manta!» nyökäyttää hän laudaltaan, tuntien omissakin silmänurkissaan kyyneleet. Manta lukee kolmannen pykälän. Keskitalokin koettaa pidättää yskäänsä voidakseen kuulla. Kun se on lopussa, niin Uutelasta näyttää niinkuin tuomioyö nyt olisi ohi ja maa tuhkana, mutta sijalla häämöttäisi uusi maailma iäisyyden vaalenevassa kajastuksessa.
Uutelasta tuntui että kaikki katselivat vain heitä, ensi sijassa kuitenkin häntä, Uutelaa. »Mitäs siinä nyt ujoilet», myhäili hän hiljaa morsiamelle, joka näytti hiukan kuin punastelevan ja vitkailevan. Itse hän asteli pystypäisenä, hymyillen lämpimintä hymyään ja nyökäytellen päätä oikealle ja vasemmalle, jopa väliin lakkinsa lippaakin kädellään sipaisten.
Uutelasta tuntui niinkuin koko hänen entinen elämänsä, kaikki puuha ja ponnistus aina Lumikankaan ajoista asti olisi tarkottanut vain tätä päivää. Hän heräsi jo neljän aikaan. Toukokuun aurinko helotti, kastehelmet kimmelsivät puissa ja ruohossa. Uutela ei ollut koskaan ennen huomannut semmoista kastehelmien paljoutta. Kaikki muukin oli hänen mielestään niin toisenlaista.
Maria oli kaunis nuoressa kukoistuksessaan Uutelasta näytti että hänen kasvonsa olivat hyvin paljon Mantan kasvojen kaltaiset, vaikka tietysti kauniimmat, koska hän oli Jumalan äiti. Mutta se ei tässä ollut merkillisintä, vaan Joosef. Kuinka hän nyt vasta ensi kerran huomasi, että Joosef olikin vanha mies, ainakin 60, ellei 70:kin ikäinen. Ja päälaki jo aivan paljas!
»Kyllä, oikein kauniiksi», vastasi Vihtori keventyneesti. Uutela nyökäytteli heille päätään ja hymyili. »Ei Uutela taida vielä kovin huono ollakkaan?» kysyi Vihtori hätäisen kömpelösti. »Ei olen nyt jo parempi», vastasi Uutela. Se oli itse asiassa totta, mutta Uutelasta tuntui ettei se kuitenkaan ollut rehellinen vastaus siinä mielessä, missä ymmärsi poikain kysyneen. Hän viittasi heidät luokseen.
Mutta älä suutu... koetetaan ottaa selkoa kuinka se oikein on.» He menivät peräkanaa kiireisesti porstuan läpi. Tytär seisoi muurin luona kuin kivettynyt, katse maassa, kasvot tuhkanharmaina. Keskitalo tunsi tukehtuvansa. Hän oli aikonut kysyä jotain Uutelasta, nyt se oli tarpeetonta. Ainoastaan suuren synnin tehnyt voi olla tuon näköinen. »Onko se totta?» sai hän vaivoin kysytyksi.