United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja viisas Mestari: »Nyt verkon näen, mi teitä kietoo, ja kuin siitä päästään, miks vuori järkkyy ja miks iloitsette. Suvaitse virkkaa mulle nyt, ken olit; sanoihis sisältyköön myös, miks täällä niin monta maannut olet vuosisataa.» »Ma olin kuulu», vastas toinen, »aikaan, kun hyvä Titus kosti naulanreiät ne, joista juoksi Judaan myömä veri. Sen salli Korkein.
Te maailmannaiset, te sääli ette tätä lasta, te leikitte, iloitsette, te näette vain oman maailmanne ja tyttäriänne vartioitte ja kätkette oman rakastajanne. Te lemmitte kauniisti, unelmoitte. Niin ainakin sanotte. Milloinkaan hätä teille ei valjuja kasvojaan ole näyttänyt, hän, joka suudelman voi vaihtaa leipäpalahan. Oi vuossata! tottako lienee tuo, ajat entiset ettei parempia.
Minä tunnen siteet meidän välillämme ratkastuiksi ijäksi. Luultavasti iloitsette te kauniista keppoisistanne samalla, kun minä nä'en itseni hyljätyksi ilman mitään lohdutusta. Sydämmeni yhtä rakastavainen, kuin muuttumatonkin, vie mukanansa hautaan sen tunteen, jonka se on pyhittänyt teille. Minä valitan teitä; minä säälin teitä ja annan teille anteeksi.
"Sitä en halua," Klea häntä keskeytti, "mutta se mitä vaadin, on se, ettette toru ettekä rankaise poikaa ja että te minun kanssani iloitsette, kun näette, miten hänen uinaileva henki raukkansa vähitellen herää. Jos hän samassa määrässä vastedeskin edistyy, niin tulee pojasta vielä varsin viisas ja ymmärtäväinen. Mikä nimeni on, pienokainen?" "Ke-ea," lapsi vastasi ja hymyili ystävälleen.
Yhtä vähän sua ymmärrän kuin häntä, DAJA. Pian voitte te hälle kostaa kaiken tuskan sen, mit' 'on hän teille tuottanut. Mut älkää siin' olko liian julma, liian tuima! RECHA. Kai itse tiennet, mistä puhut nyt. DAJA. Noin tyyntynyt jo oisitteko itse? RECHA. Niin olen, olen kyllä... DAJA. Myöntäkää ees, että tuskastaan te iloitsette, ja hinnalla vain hänen tuskansa nyt rauhaa nautitte.
Joka puolelta ympäröitsivät sitä liekit. Valittavalla naukumisellaan pyysi eläinraukka apua. Pienet pojat olivat kuolla naurusta katsellessaan sen toivottomuutta. Mitä te, perkeleet, nauratte, sanoi seppä vihaisesti; ettekö pelkää Jumalaa; Jumalan luoma on kuolemaisillaan ja te siitä iloitsette ja asetettuaan tikapuut palavan katon räystästä vasten kiipesi hän ylös pelastamaan kissaa.
Irvistäin nauroi julma sotamies: "Sun kahlees katkeaa ja loppuu ties Tää maallinen. Nyt surman satulaan Saat kohta istua ja ratsastaa Kuolleitten kamalaan Yömaailmaan. Sun silmäs kirkastuu! ja riemusta Suu muhoilee myös tuolla lapsella! Te kuolost' iloitsette? Malttakaa! Voin lähtöhelvetin ma valmistaa. Se riemut hälventää, Vaan tuskat jää.
Mutta tätä en voi kärsiä: sitä en voi! Minä lopetan elämäni, minä hyppään kaivoon, sen teen ihan varmaan Niin, kas tuossa äiti, nyt olet saanut kostaa. ANNA. Olenpa niinkin. JANNE. Me olemme häviössä. ANNA. Siltähän tuo kuuluu. JANNE. Ja siitä iloitsette, eikö totta? ANNA. Tiettyhän se. LAURA. En ymmärrä, että vielä häntä puhuttelet, vaikka hän niin meitä on häväissyt!
Ja viisas Mestari: »Nyt verkon näen, mi teitä kietoo, ja kuin siitä päästään, miks vuori järkkyy ja miks iloitsette. Suvaitse virkkaa mulle nyt, ken olit; sanoihis sisältyköön myös, miks täällä niin monta maannut olet vuosisataa.» »Ma olin kuulu», vastas toinen, »aikaan, kun hyvä Titus kosti naulanreiät ne, joista juoksi Judaan myömä veri. Sen salli Korkein.
Te iloitsette runsautta saaliin Ja viinin, viljan yltäkylläisyyttä; Ei kysy kenkään Herran kunniaa, Ei Israelin tarkoitusta suurta. Mut siksi hankkeissaan he eksyvät Ja puuhistansa pettymystä niittää. Sa Gilboaan käy lammashuolines, Vaan pahennukseksi jos kansalles Sa olet, neljäntehen polvehen Sun suvullesi Herra kostaa sen! Vaan palvelijas