United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä voin yhtä hyvin heti suoraankin sanoa," virkkoi Mogens. "Minä kysyn teiltä jotakin, mutta te ette saa nauraa minulle." "Sanokaas! Ei, minä itse sanon jotakin; tässä on pöytä ja tuossa on aita, jos ette rupea morsiamekseni, niin hyppään minä tieheni korini kanssa enkä palaa enää. Yksi!" Kamilla kurkisti salaa ylös ja näki hymyn katoavan hänen kasvoiltansa. "Kaksi!"
Mä hyppään, hameliepeheni huminalla liehuu, koska kuuma helvetti mun jäljessäni huohottaa, huohottaa kuin koira, joka lakkaamatta juoksi. Mutta rikkaus ja kulta ja aviosvuoteeni ilot kauniin Canzioni kanssa olkoon se salamanderinpuku, joka ajan vielä kestää tämän mustan koiran hengitystä vastaan.
Minä ajattelen: jos olisin Kihovauhkonen, hyppäisin lähteeseen ja harrisin maan alitse meidän järveen. Sammal sihisee ja painuu allani ja minun sydänalaani vihlaisee somasti, kun hyppään pois. Isäntä vie ruunan talliin ja niittää sille heiniä. Siellä on pieni varsa emänsä kanssa samassa karsinassa.
"Ompas pitkä matka kantaa", virkkoi Gyldenstjerna, "mutta ken ensin pudottaa kivensä, on menettänyt kaikki". "Olkoon niinkuin sanotte", sanoi siihen Torkel, "lyhentäkäämmepäs tietä joen ylitse juoksemalla". Samassa juoksi hän pari askelta ja putkahti vastaiselle rannalle; hän pääsi ylitse, mutta pudotti kiven joen keskeen. "Saas nähdä, jos minä hyppään paremmin", sanoi Gyldenstjerna.
Mutta tätä en voi kärsiä: sitä en voi! Minä lopetan elämäni, minä hyppään kaivoon, sen teen ihan varmaan Niin, kas tuossa äiti, nyt olet saanut kostaa. ANNA. Olenpa niinkin. JANNE. Me olemme häviössä. ANNA. Siltähän tuo kuuluu. JANNE. Ja siitä iloitsette, eikö totta? ANNA. Tiettyhän se. LAURA. En ymmärrä, että vielä häntä puhuttelet, vaikka hän niin meitä on häväissyt!
Väliltä tästä nyt oikeastaan jää pois yhtä ja toista, mutta kun se on vähemmän tärkeää, niin olkoon kertomatta. Jo tästä kertomuksesta muutenkin yksi kirja venyy. Hyppään siis suorastaan kalastusretkeen.
"Minä juoksen, hyppään, kiipeän, kannan suuria vesisankoja, ratsastan myllyyn ja juoksen alituisesti muiden asioilla; nyt minusta pian tulee oikea miehen mies ja oitis kun olen mieheksi päässyt, rakennan minä talon sinulle ja minulle, johon laadin vierashuoneen, salin, keittolan, ruokahuoneen ja " "Ja pieniä vaatekammioita, joihin saamme ripustaa vaatteemme", keskeytti tuo pieni Evan tytär.
»Kenestä minä olisin muusta pitänyt?» kysyi Elsa kummastuneena ja tietämättä mitä Mari tarkoitti. »Missä Jori on?» kysyi Mari. »Eikö liene jossakin matkoilla. En minä ole tavannut häntä sitten kevään.» »Tietääkö Jori?» »Tietää.» »Entäs äitisi?» »Ei äiti tiedä mitään, ei sitäkään että minä olen Jorin kanssa ollut.» »Sinun pitää sanoa äidillesi.» »En, minä en voi. Ennen hyppään koskeen!»
Niin, sanoi Penna pelkäämättä, jos kreivi sanoo minulle: Istvan sillä se oli nimeni siihen aikaan Istvan, tuossa on meri, hyppää siihen, poikaseni! niin saa appi olla varma siitä, että paikalla hyppään.
Sen minä heti saan, kun hyppään suksilleni. Ei mene monta siunaaman aikaa ennenkuin tina on täällä.» Sen sanottuaan Erkki nousi, koppasi penkiltä kintaansa ja kiirehti juosten ulos. Niin tuli päätökseksi, että tinahevonen annetaan Moosekselle ja yhä sitä käsi kädeltä katseltiin ja kummeksittiin.