Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Pyytömieheni. nuo 24, saapuvat juuri tuossa silmänräpäyksessä, vaan vielä on mulla aikaa repästä itseni irti ja juosta... Katsahdin kelloa: minuutin yli kolmen... Minä repäsen itseni irti, pujahdan portista ulos, hiivin aitoviertä pitkin uskaltamatta katsoa taakseni, varastan toisella jalalla ehtiäkseni pikemmin ja hyppään ahmana portaita ylös asemahuoneelle.
Hän hyväili sitä, silitteli sitä, jopa suutelikin niin armaasti ja viehättävästi, että maisteri kesken nolouttaan unohti kaikki klassilliset unelmat ja toivoi olevansa tuommoinen pikkuinen, haavoitettu orava. "Antakaas kätenne, herra," sanoi neitonen, "minä hyppään alas." Maisteri otti kädestä, neitonen hyppäsi maahan. Ja mikä hyppäys! Niin, täynnä suloutta!
Muttinen riisuutuu, ja ähkii, kääntelehtii hiekassa, kaivelee siihen itselleen kuoppaa, ja ähkii. Tommola pingoittaa puusta puuhun hietikon yli nuoran, ja huutaa: »No, nyt hyppäämään, Aapeli! Katso päältä, näin minä hyppään. Katsos, noin korkealta jo meni, meistä tulee oikeita Kolehmaisia, terveitä miehiä. Mutta nyt on sinun hypättävä. No, nouse pois, hyppää, minä annan starttisignaalin.»
Kaksi hyvää on liian liikaa". "Pidätä! pidätä! Minä astun ulos, minä menen kotiini", huusi Maisu. "Minä en halua teiltä mitään, minä en vaiheta iankaikkista elämääni mihinkään hyvään. Pysäytä taikka hyppään minä pois". Maisu tarttui ohjaksiin semmoisella voimalla, ettei sitä olisi voinut hänestä uskoa ja tahtoi temmata ne Pilgrimin käsistä.
Muttisen täytyy hypätä. Tommola nauraa: »Eihän sillä tavalla! Spurtti on tehtävä näin! Hahaa, niin menit turvallesi. Mutta katsos, minä hyppään vielä yhden pykälän korkeammalle! Nyt lähden, tämä tällainen on startti... Sinä annat nyt signaalin...» He hyppäävät. Ja sitten he juoksevat. Ja kun Muttinen jälleen istuu läähättäen ja hiestä märkänä hiekassa, puhuu Tommola: »Tämä se on jotakin.
"Ne menevät avaraan maailmaan", sanoi Juhani. "Tule, niin seuraamme heitä matkallansa. Sinä käyt pitkin Sohisevan rantaa ja minä taas seuraan Kohisevan rantaa, ja kuin niitten tiet loppuvat, palajamme takaisin." "Mennään, mennään! Odota vain, jahka minä hyppään kotia ja noudan voileivän", sanoi Hilja. "Tuo minulle sitte myöskin!" sanoi Juhani.
Ja parahtaen kohti kurkkua itkemään minä huudan ja vaadin, että meidän on hetipaikalla käännyttävä takaisin ... »ja jos sinä et lähde, niin sinä olet paha poika ... ja minä lähden yksin kotiin äidin luo»... Tai minä hyppään pois kelkasta ja alan juosta tietä pitkin.
Neulomatyö on pudonnut hänen viereensä. Leena pesee puuastioita vasemmalla. Koko yön minä valvoin hukkaan, Monta kertaa suutuin ma sukkaan. Eikä kultaa kuulunutkaan. Tulevan yön minä odotan vielä. Jos ois kulta eksynyt tiellä. Kolmatta yötä en odota enään. Enkä sure kultani perään. Neljännen yön minä hyppään ja häärään, Jos ois' kultani eksynyt väärään.
Yht'äkkiä vavahtaa vuoteeni, tömähtää taloni perustus, hyppään ylös ja olen ikkunani edessä. Keskellä pihamaata, talon ja tallin välillä, seisoo hirvi, toinen puoli ruumista kuun valossa, toinen varjossa, pää pystyssä, sarvet suurina, jalka juoksuun lähdössä. Tuprahtaa huurua sieraimista, maa tömähtää, se puhaltuu laukkaan ja katoaa koivikkoon.
Teidän käskystänne hyppään vaikka akkunasta, arvoisa rouva. LIINA. Ei ole tarvis. Niin suuria vaatimuksia minulla ei ole. Olen täysin tyytyväinen jos menette ovesta! ANNA. Liina! OORTTA. Nyt voit olla varma ettei hän kohta tule takaisin; tuo mölhö. ANNA. Niin täti, nyt olet käyttäytynyt oikein järkevästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät