United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän päivällisen aikaan kuuli Eugenin tulevan, syöksähti hän ylös pianon äärestä ja ryntäsi etehiseen, ja tuskin ehti Eugen panna kepin pois kädestään ja ripustaa takkinsa naulaan, kun Dora jo heitti kätensä hänen kaulaansa ja huudahti: "Rakkaani, miten olenkaan ikävöinyt sinua! Miten jaksan elää kaikki aamupäivät ilman sinua? Tuo paha, paha hovioikeus!"
Hän poimi rattaanraition kielon ja solmi sen seppeleeseensä ja samassa oli seppel valmis. "Sinuhun, kaunis koivu, tahdon seppeleeni ripustaa, korkealle, huojuvalle oksallesi!" Ja ylhäällä korkeudessa liehui nyt kukkanen ja eli valosta silmänräpäyksen siellä, missä ei mikään tomu sen kauneutta himmentänyt. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli se kuollut.
Minä menen sisäkamariini ja panen väli-oven kiinni, niin en kuule mitään; peuhaa sinä täällä vaikka kuinka paljon. Nora. Hän tekee sen. Hän tekee sen, vaikka mitä tapahtuisi. Ei, ei koskaan sinä ilmoisna ikänä tätä! Ennen vaikka mitä! Ennen kaikkea muuta, mitä ikinä lieneekin! Tohtori Rank seisoo siellä ulkona ja ripustaa juuri turkkinsa naulaan. Nora. Hyvää päivää, tohtori Rank.
Mutta olkoon asian laita mikä hyvänsä, tärkeintä heille oli vain, että heidän kalleutensa säilyisivät täällä turvassa, ja niinpä he päättivät hakata Kasimin ruumiin neljään osaan ja ripustaa ne luolan oven läheisyyteen peloitukseksi jokaiselle, joka yrittäisi sinne tunkeutua.
Ikävyys on vankien veri-vihollinen; minulla oli ikävä ja sentähden koetin minä kuluttaa aikaani punomalla tätä köyttä. Felton loi katseensa seinälle siihen paikkaan, missä hän oli tavannut mylady'n seisomassa samalla tuolilla millä hän nyt istui, ja hän näki seinässä hänen päänsä päällä kullatun koukun, johon oli tapa ripustaa vaatteita tai aseita.
Ja hänen sini-nauhainen olkihattunsa, joka peitti nämät kiharat, mikä arvaamattoman kallis omaisuus se olisi ollut, jos vaan olisin saanut ripustaa sen huoneeseni Buckingham Street'illä! "Te olette nykyisin palanneet kotiin Paris'ista", sanoin minä. "Niin olen", lausui hän. "Oletteko koskaan käyneet siellä?" "En ole". "Voi! minä toivon, että pian lähdette. Te pitäisitte niin paljon siitä!"
Huomenna taas pääsi Reetan kieli valloillensa, kun hän sai tilaisuutta pistäytyä myllyllä ja siellä sai Maijastiinalle kertoa miten "hupsu se Martti on, että sen todet ja leikit ovat aivan sekaisin". Vielä samana päivänä kävi Maijastiinakin Haapapuron mökillä noita "kumplasti-kummituksia" katsomassa. Martti oli jo ennättänyt ne tervata ja ripustaa aidan seipääsen kuivamaan.
Jussi Partanen katseli seinille ja kysyi: »Eikö sitä talossa rukkasnaulaa olekaan?» Kaisa sieppasi hameen naulasta ja kiirehti: »Herra siunatkoon, kun en muistanut tuota hametta ottaa tuosta pois, että vieraat voisivat rukkasensa siihen ripustaa!... Siinähän se on sen Makkos-vainajan hattunaula.»
Naurun ja huudon raikuessa hän vihdoin saapuu sen salin kynnykselle, jossa kuningatar ja kuningas Mark istuvat korukatoksen alla. Hän lähestyy ovea, ripustaa nuijan naulaan ja astuu sisään. Kuningas sanoi hänet nähdessään: "Tuossapa on hupainen seuraveikko; tuokaa hänet lähemmäksi." Hänet tuodaan kuninkaan eteen. "Ystävä, olkaa tervetullut. Mitä olette saapunut täältä etsimään?"
Sytytetyn päreen valossa haki hän naulaa, johon Antilla oli tapana ripustaa lyhtynsä, kun hän varhain aamusilla tuli puun hakuun. Yrjö otti taskusta kultakellonsa ja ripusti sen naulaan, sammutti päreen ja tuli sieltä pois; nyt oli hänen niin kepeä olla, että hän juosta vilitti lunta myöten kuin iloinen poika ikään. Seuraavana päivänä sai hän kuulla, että luha oli palanut samana yönä.