United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ne olivat puutarhani ihanin kaunistus ja silmäini sulo ja riemu. "Miksi kantaa Oikameonna, vaimo vanhus, seppeltä suortuvillaan, miksi ruusut vanhan päätä koristavat? Nuorellehan seppel sopii, kaunottarellehan ruusut soveltuvat, iloinenhan kukkia kantaa. Koristettu olkoon rakastettu, olkoon morsian! Viskaa, vanhus, seppel pois!"
Taru, laulu seppel on sankarin veriruusut nyt haudalla itkee kun näin hänet, käärehet peitti pään; kuustoista täytti hän eläessään, hän, meitä viisaampi mieleltään orjantappurat Onnetar kitkee. Hän ratsasti armeijan voittoisan päässä, oli aurinko uus hänen otsallaan, kuin kruunu se kimmelsi tuiskussa, jäässä, kuin leimaus se lens yli yöllisen maan. »Mikä on tuo?» jo tiedusti toiselta toinen.
Nuo väriviirit loitommaksi liehui kuin kantoi silmäni, ja luulen, väli ett' oli niiden kymmen-askelinen. Tuon taivaan kauniin alla kaksi telien, vanhinta neljäkolmatt' astui, päässä jokaisen tuores valkolilja seppel. »Ah, siunattu», he kaikki lauloi, »sinä Aadamin tyttäristä! Olkoon myöskin siunattu kauneutesi ijäst'ikään!»
Keveä seppel hienoine valkoisine kukkineen viheriäin lehtien lomassa sai hänen tukkansa näyttämään vieläkin tuuheammalta; pidin käsivarteni hänen vyötäisillään ja tunsin, miten joustavasti hän nojautui minuun liitäessään tanssissa iloisena ja turvallisena kuin lapsi.
Mutta minä annan teille hyvän esimerkin ja hyvän neuvon: ihmisen ei tarvitse odottaa niitä, hän saattaa lähteä matkalle vapaaehtoisesti, kuten minä teen." "Mitä sitten aiot tehdä?" kuului levottomia ääniä. "Aion pitää hauskaa, juoda viiniä, kuunnella musiikkia, katsella näitä jumalallisia muotoja, jotka näette tässä rinnallani, ja sitten nukkua, seppel kulmilla.
On aurinkoinen maillaan jo, Yön tuules huojuu hongisto Sun, neito, yösi lyhvä vaan, Sill' Luojan luokse loistamaan Sun täytyy kiirein täältä yllättää, Vaan ystäväsi kaihomahan jää. Vaan päiväs nyt on yltänyt, Ja nuoruus kylvää kukkiaan Niin armahasti loistamaan, Ja aate siivin rohkein Nyt lentää taivaan Eedeniin: Oi, saavu kiirein aika siunattu, Ja voiton seppel laske kaivattu! Impyselle.
Nuo väriviirit loitommaksi liehui kuin kantoi silmäni, ja luulen, väli ett' oli niiden kymmen-askelinen. Tuon taivaan kauniin alla kaksi telien, vanhinta neljäkolmatt' astui, päässä jokaisen tuores valkolilja seppel. »Ah, siunattu», he kaikki lauloi, »sinä Aadamin tyttäristä! Olkoon myöskin siunattu kauneutesi ijäst'ikään!»
Sletkinin voivotukset kuuluivat vielä korviini, kun äkisti tien käänteessä, tuli vastaani Harlow'in nuorempi tytär Eulampia, jonka Anna Martinowna oli sanonut menneen ruiskukan poimintaan. Paksu seppel niistä kukista koristi hänen päätänsä.
Jo vihdoin heltyy pakko toivoton, vihdoinkin voiton seppel' loistaa kerta häpeä pitkä oli, ponneton, nyt päivä kunnian heille noussut on, työ tehdään, joll' ei ikäkausiin vertaa. Ja turhaan ponnistaen Ryssät vastustaa, ens kertaa ahdingossa näillä mailla. Rajevskin tulet ei voi enää kauhistaa, pelätty, kuulu nimens' sammua nyt saa, se tenhoaan ja voimaansa on vailla. Mut vielä koitos.
Joukon etupäässä kulkee Urmas, kantaen mervien karhuvaakunaa, jossa liehuu sinisiä nauhoja. Tytöt oikealla 2-henkisenä pitkänärivinä, nuorukaiset rinnalla vasemmalla. Useilla sinikukkainen seppel. Tytöt: Joutsen, joutsen, joutsenelintu, Pojat: allipa alliinpoika! Joutsenlintu jokea soutaa, aalloilla allinpoika. Joutsenlintu valkea lintu, allipa aallonkarva.