United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Usko minua, Kaape-poika». Niin hän jutteli, ja mitä hän sanoi, sen myönsi heti vilpittömästi vikkelä Kaape, vaikka, aina koska joutui ruskean ruunan toiselle puolelle, ilmestyikin veitikan nauruhymyä hänen kasvoillensa.
"Sakotetaankos sitä siitäkin?" kysyi Hermanni pelästyneenä. Rovasti otti kirjakaapista lakikirjan ja selaili sitä hyvän hetkisen. Sillä välin kääntyi Hermanni lautamieheen ja kysyi: "antaisitko sinä lisäksi sen teidän mustan ruunan?" "Lupaa, lupaa", kuiskutti Manda veljensä korvaan, mutta lautamies pysyi vaiti. Viimein löysi rovasti mitä haki ja luki ääneen muutamia pykälöitä lakikirjasta.
Yhtenä sateena lenteli tierapaakut uuden ruunan kavioista ja sinne tänne rytkähteli reslareki vierulla ja kaltoksi ajetulla markkinatiellä, kun isäntä yhä vain hevostaan kiirehti ja aina vähän väliä pistokkaalla kylkeä pitkin ropsautti.
Puhuessaan näin oli haltija juosta hipsutellut keveästi kuin koira hankea pitkin piennarta myöten pihaan päin. Tallin eteen tultuaan kävi hän Heikkiä kainaloihin ja hyppyyttää ponnahutti hänet luukusta ylisille pehmeihin heiniin. Haltija kurkisti alas häkkiin, se oli heiniä täynnä. Sitten pudottautui hän Heikin kanssa häkin läpi ruunan eteen ruuheen, joka oli puolillaan vasta pantuja kauroja.
Päivän pitkän vielä kallis vieras viipyi, Viipyi kaksi, mutta päivän kolmannen Hämärtyissä lähenee tok' Atalantta Etähällä, seljäs ruunan korskean, Pukimessaan kuni linnan impi ennen; Häntä seuraa uros, harmaapartanen Paimenukko; aasiansa kannustaavi. Sillon vastaan joukko rientää riemuten, Kaarin ensimmäisnä laulun helinällä.
Mahoit silloin ruuna rukka, Tahi vielä tamma parka, Tuoa puita puiroasta, Havuja havumetsästä, Vettä rannalta veteä, Kun sa toit torujan vaimon, Toit torujan, sait sanojan, Ve'it riskin riitelijän, Ja varskin valehtelijan. Ei ole puuru ruunan syytä, Ei vikoa tamma raiskan; Sen ruuna kotihin tuopi, Taluttavi tamma raiska, Mi rekehen reuotahan Korjahan kohotetahan. Syrjin söi, selin makasi.
Itse mä satulan saisin Kovan koivun kuoren alta. Orihilla otrat kynnän, Tammalla talon asetan. Lähen kullalla kosihin, Hopialla liehumahan Mokomata morsianta, Konnun kuulua tytärtä Ankaran anopin luota, Apen ankaran talosta. Isoseni ainoseni Vei vasikan Wiipurihin. Osti mulle mustan ruunan, Vaihtoi pienen tamman varsan.
No elähän nyt kiirehdi, Malla, sanoi Mikko, kun tästä saadaan reki ja minä pistäydyn tuolla kylällä, ehkäpä saan sieltä valjaita niin panemme ruunan reen eteen, ja kyllä siihen sitten rantu saadaan. Vien perille asti. Sehän tuo on sitä parempi, sanoi Malla hyvillään. Nämä kengät ovatkin niin lyhytvartiset räppöset, ettei paljoa tarvitsekaan lunta ennenkuin näihin yltä menee.
Kun sitten yöt alkoivat jatkua ja ilmat kylmetä, olivat yöksi ottaneet talliin ja päiväksi aina päästäneet köllehtimään hakaan. Se on nyt uudella karvalla, karva lyhyt kuin hiiressä ja ojassa on lautanen. Kun nyt syksystä lähtien ruvetaan sen paloja vähän parantelemaan, niin kyllä sillä asia sujuu. Humu kuuluu eikä köyhyyttä, kun me ruunan kanssa lähdemme.
Hän koki pitää silmällä ruunan ilkeitä aikeita, sillä se aikoi vississä, säädyttömässä tarkoituksessa, nostaa häntäänsä, eikä hän ilennyt sitä sallia näin arvokkaan kyytivieraan nähden, sillä miten tuo liekin Sakari tuntunut hänestä ihan profeetalta. Hän jatkoi: »Edistytty on ja...» Taas se ruuna! Salavihkaa esti hän sen toki, kovistamalla sitä ohjaksista.