Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Kotvan ajan takaa ajoi provasti poikain sivu, joista toinen Heikki kulki ruunan vieressä, toinen Antero istui ruunan selässä. Kun poikaset saapuivat takaisin Raasilaan, oli aurinko jo mennyt mailleen. Raasilan kestikievari-talossa ei nyt ensinkään ollut väkeä siihen määrään kuin päivällä. Useimmat olivat lähteneet; tiellä olikin matkustajia tullut kosolta poikia vastaan.
Minä pistän tässä ruunan aisoihin ja ajaa höyräytän kirkonkylässä ja tuon sieltä kihloiksi vielä Haarasen kaupasta Anna Liisalle paidan helmaan pitsiä.» Hän oli jo ulos menossa, kun Anna Liisa alkoi pidätellä: »Kenonen!... Kuule, Kenonen!... Elä tuossa nyt tuommoista kiirettä ja rytäkkää pidä!» »No ei se enää pitkittäen parane! Ala vain, Kanasen akka, köijätä sänkyjäkin pellolle.
Viimmeisen määräyksensä lausui isäntä niin tanakan päättävästi, että 70 vanha, pikkuinen, musta ukonkärväkkä näytti Pekan mielestä aivan peloittavalta. Pekka lupasi sen täyttää ja lähti ajamaan Honkalehdolle. Eikä ollut rikkoja ruunan varpaissa kuin Pekka karitteli sen taipaleen. Sydän sykki, kuin toivoi saavansa Honkalehdon Loviisan rekilinnukseen tarjoamalla kyydin ilmaiseksi.
Ilosta haukahti penikka kertasen, riemastui ruunan lerppuvasta huulesta, hypähteli, haukahteli ja tapasi iloissaan kuin haukata ruunan huulta. Mutta silloin tavoittaa hampsasi ruuna unisena penikka-pahaa huulillaan, noin vain, sivumennen. Huulet lompsahtivat.
Mikä neuoksi minulle? Mikä neuoksi minulle, Mikä neuon antajaksi? Neuo, neitonen minua, Opastellos orpolapsi! Ei neiessä neuojata, Orvossa opastajata, Neuottu itseki neiti, Opastettu orpolapsi. Enkä huoli huolimahan, Suuresti sureksimahan; Annan huolia hevosen, Murehtia mustan ruunan, Rautasuisen surkutella, Suuripäisen päivitellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät