Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Isä ja äiti ja pikkuveli ja isäntä tulevat ristiäisistä toisesta talosta ja isäntä taluttaa ruunan tallista ja alkaa valjastaa.
Mutta pääsi Pykäläinen toki siihen ehdokas-asiaan. Vasta tällä matkalla oli hän kuullut, että Sakari oli ilmoittanut vallesmannin olevan hullun. Ruunan kujeita yhä silmälläpitäen, tiedusti hän nyt sitä asiaa, ja Sakari todisti vallesmannin puolesta: »Kyllä se totta on. Ennen löytää kalasta kirpun, kuin vallesmannin päästä viisauden vikaa.»
Täytyi siis tyytyä vain lopuksi kuin ruunan laiskuudesta tolkuttamaan: Hän niinkuin ... tää ruuna, tarkoitan ... on siinä suhteessa tään ihmisen läheistä sukua että ... ruokaa rakastaa ja vihaa työtä... A-aaaa! veti Iivana tapansa mukaan viisaasti, kuten asian ymmärtänyt ja niin jatkui matka.
Kohta sinun mentyäsi linnasta tuli sinne vaahtisen ruunan seljässä kulkenut kuriiri, joka ilmoitti että vihollinen on saapunut Raudun kirkolle taikka johonkin sinnepäin. Kohta päätti Burmeister, että hän, sinä ja minä ja joukko muitakin kelpomiehiä ipse, tu, ego et alii celeberrimi viri niin, että me lähdemme sinne antamaan vihollisille vähän tupakan-tulta.
Päivä päivältä se kysymys tiukkeni, ja kun juhannus alkoi lähetä, alkoi silmät lakkaamatta kiintyä sille tien suunnalle, mistä tiesi Mikon ruunan selässä ajaen tulla hypittelevän kotiin. Juhannus oli nyt kolmen päivän takana, kun postitoimistosta tuli ilmoituskortti, että siellä on kirjoihinviety kirje. Anna löi käsiään yhteen ja huudahti: Herra Jumala! Kyllä ei isä tule vieläkään kotiin.
Jumala jyrää peltoansa, aattelin minä, jyrää ja livauttelee oikein makeita iskuja sonninsuoroisella piiskallansa, ja iskuistapa noin nyt säkenöitsee pulskin ruunan pullea reisi, niinkuin muhkean hevon lautasilta näemme kipinöitä heltivän, koska sitä pyhkeilemme. Niin, olivatpa nämät mietteitä.
Aitat ja puodit tarkastain, lukkoja koittaa nytkyin, lehmät ne lehdoista näkee vain unta kahleissa kytkyin; suitset ja siimat ei selkään soi ruunan, mi myöskin unelmoi: torkkuen vasten seinää, haassa se puree heinää.
Antti koetti jonkun aikaa mietittyään kääntää puhetta toisaalle, muistellen: »Onkohan sen Koposen ruunan patti parannut, kun se leikkuutti sen mustalaisella?» Jussi tunsi asian ja myönsi: »Onhan se parannut, kun ruuna kuoli!» Odottivat miehet taas puolisen tuntia. Antti katkaisi nyt äänettömyyden, ihmetellen: »Vai kuoli se Heikki Koposen ruuna siitä mustalaisen tohtoroimisesta!» »Kuoli!»
Näin puhellen olivat pojat tulleet kestikievari-taloon. Heikki vei kohta ruunan entiseen suojaan, missä huomasi vieläkin olevan äskeisen niinimatoilla peitetyn kuorman. Antero oli sillä välin käynyt pirtissä, mutta hän palasi pian ja ilmoitti toverilleen, että penkit ja lattia olivat täynnä vieraita, jotta ei heillä siellä sijaa ollut. "Voimmehan maata tässä" ehdotteli hän.
"Ei ollut orihin syytä, Ei vikoa liinaharjan; Sen ori kotihin tuopi, Liinaharja liuvuttavi, Mi on pannahan pajuille, Liitetähän liistehille." Ei ole puuru ruunan syytä. Voi mun puuru ruunaistani, Kun ve'it vihaisen vaimon, Toit tuhman tulen puhujan!
Päivän Sana
Muut Etsivät