United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun sitten yöt alkoivat jatkua ja ilmat kylmetä, olivat yöksi ottaneet talliin ja päiväksi aina päästäneet köllehtimään hakaan. Se on nyt uudella karvalla, karva lyhyt kuin hiiressä ja ojassa on lautanen. Kun nyt syksystä lähtien ruvetaan sen paloja vähän parantelemaan, niin kyllä sillä asia sujuu. Humu kuuluu eikä köyhyyttä, kun me ruunan kanssa lähdemme.
Hän pysähtyi vähän väliä, milloin tuon, milloin tämän penkereen luona, katseli kukkaispensaita ja hentoja, vastanousneita kasvitaimia, mittaili silmillään puiden korkeutta ja ihmetteli, eivätkö olleet kasvaneet taas koko joukon viime syksystä. Tuttua, rakasta kaikki, joka nurkka, joka kolkka, joka käytävä.
No, onhan sinullakin nyt jo ... oma tupa, oma lupa. Niin on ... mutta vasta syksystä asti. Ja kyllä oli jo aikakin ... vihdoin viimeinkin! Sillä kun mies kerta on päässyt tähän ikään, ei tyydykään enää isäukon selän takana nuhjustelemaan ... ei totta vie tyydykään! Onhan se toisaalta taas vapaata ja vaivatonta elämää ilman huolta ja vastusta.
Eevi oli nyt lopettanut rippikoulunsa. Isä oli hänet vannottanut kotona omassa huoneessansa. Rakkaus tyttäreen oli voimaa ja sydämellisyyttä sanoille antanut. Rovasti oli puhunut lämpimästi elämän kevätajasta, sen iloista ja toiveista, hän oli puhunut keskikesän työpäivästä ja syksystä, joka kerran saapuu.
Kas tässä muutamia ensimäisiä naputusrepliikkejämme: Olitteko kauan Saksassa? Viime syksystä toukokuuhun. Missä komppaniassa? Jääkäri. Miksi tulitte pois? Minulla oli asioita kotimaahan. Onko pataljoona vielä Hampurin tienoilla? Ei, se muutettiin lähtiessäni Libauhun. Kuka teidät ilmiantoi? Eräs Dragsfjärdin poika, nimeltä Ahlstedt. Miksi hän sen teki?
Niin tuntui Elsastakin, vaikka ei ollut riisiryynipuuroa, eikä hän sitä nyt kaivannutkaan. Nyt se on kesä mennyt, sanoivat ihmiset ja olivat alakuloisia. Kaipauksella ja ylistyksellä puhelivat he kesästä, nimitellen sitä kauniiksi, herttaiseksi, kesäkullaksi ja muilla lempinimityksillä. Vaan syksystä sanottiin: ruma, kolkko, synkkä. Ja syksy syöntyi vain.
Vähän ajan kuluttua Grönberg itsestään alkoi: »Meidän *täytyy* luultavasti toimittaa paljon ulosmittauksia tänä talvena.» Lautamies ravisti päätään: »Kyllä, arvattavasti hyvin paljon, ihmiset kun alkavat jo syksystä olla niin kovin ahtaalla ja ... tämä yö teki nyt lopun, niin että ... mikä siinä oikein tulleekaan neuvoksi.» Grönberg johtui kysymään: »Onko lautamies paljon takauksissa kiinni?»
Muuten ole' hyvä, Veikkonen! ja ilmoita' minulle, jos Meurmanin Sanakirjan tekoon vielä saatat toivoa' minun ja milloin pääseväni. Kyllä ensi syksystä aivan mielelläni tahdon antautua' siihen työhön, mutta kukaties onkin se jo saatukin koko työ lykätyksi toiseen aikaan, kunnes oma Sanakirjasi tulee valmiiksi.
Samassa osoitettiin minulle meidän ja heidän toukojen välisistä suhteista. "'Alku työn kaunistaa, vaan lopussa kiitos seisoo'. Ei sitä vielä tiedä, kuka meistä lopulta voittaa", sanoin minä. "Mutta saattaisihan syksystä olla myöhäseenkin lämmintä", inttelivät he. "Entä jos ei olisikaan, kuinkas sitten kävisi?
Hän on meidän pieni ahkera apulaisemme ja aina tervetullut vieras, sillä kesäisin hän tuo meille ensimmäiset mansikat ja nyt hän on syksystä asti kuljettanut postilaukkuamme kestikievarista tänne. Miten todellakin poika nyt pääsee kinosten läpi? virkkoi pruustinna. Miehet ovat tanhuaa aukaisemassa, kyllä hän sieltä hyvin tulee.