United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ranskan kansaa hän rakasti sellaisena kuin se vikoineen ja tietämättömyyksinensä oli ja eli köyhempänäkin, ja köyhälistönkin keskuudessa liikkui hän havaintojansa tehden. Hän kohensi alakuloisia elämänhalullansa ja rakasti pieniä; pahansuopaisuutta ei hänessä ollut ensinkään; vaan sen sijaan myötätuntoa, intoa, osanottoa.
»Pianhan sen pistää sitten iltapäivälläkin kun se nyt on valmiiksi ajateltu.» Päivällisaikaan tulivat pojat sisään, ikäänkuin katsomaan, uskaltaisivatko enää mennä peltotöihin, vai pysyttelisivätkö kotosalla. Uutelan silmät alkoivat sädehtiä, kun hän näki pojat. Hän huomasi että he olivat alakuloisia. »Meneekös rikonta hienoksi?» kysyi hän kääntääkseen ajatukset toisaanne.
Pojat olivat alakuloisia, kun eivät löytäneetkään sitä suomalaisasuntoa, jonka sanottiin niillä paikkeilla olevan ja joka kuului sitä paitsi olevan viimeinen asumus, missä suomalaisia oli. Kauempana pohjoisessa ja idässä päin alkoivat autiot, alastomat tunturit, jonne ei kenenkään suomalaisen luultu asettuneen asumaan.
Historia näyttää, että kun rahvas liittyy yhteen, niin se saavuttaa voiton. Työmiehet, älkää viipykö! Käppingen veljet odottavat, että joka mies täyttää velvollisuutensa!" Sinä aamuna vallitsi Ryforsissa tuskallisen kiihtynyt mieliala. Kaikki olivat hiukan alakuloisia aivan kuin rajuilman edellä. Työmiesten vaimot vetistelivät ja valittelivat toisilleen.
Toinen rohkeakasvuinen, laiha ja valkoverinen, oli englantilainen Robert Tresillian Cornwallista kotoisin, joka vaimonsa kuoltua oli jättänyt synnyinmaansa ja asettunut Meksikoon. Siinä tuokiossa, josta puhumme, olivat kaikki matkustajat, ensimmäisestä viimeiseen asti, alakuloisia ja nähtävästi levottomia.
Junat ovat koristetut viheriöillä köynnöksillä. Ulaanit kiinnittävät matkalla saamansa kukkaiskimput keihäittensä päähän ja keskusteluja ja huutoja kuuluu toisesta vaunusta toiseen. Kuinka voitte, toverit? Mihinkähän taivaan Herra viepi meidät? Yhtä alakuloisia kuin he olivat lähtiessään Pognembinistä, yhtä innokkaita ja reippaita he olivat nyt.
Kaikki nuo maan pinnalla häärivät olennot näyttivät katselijasta niin naurettavan pieniltä, niin vähäpätöisiltä, joko ne sitten korskeasti kohottivat päänsä ylös pilviä kohden tahi masentunein mielin loivat alakuloisia silmäyksiä alas maan tomuun, mutta niinhän ne aina maalliset esineet ylhäältä, lähempää taivasta katsottuina näyttävät.
"Pitänee minun tehdä eräs toinen pieni kysymys", jatkoi Eugen, hymyillen hieman ivallisesti, "onko ollut hyötyä kylvyistäsi tunnetko itsesi terveemmäksi?" "Kyllä tunnen toki." Hetken vaitiolon jälkeen jatkoi Dora: "Entäs sinä? Kirjeesi ovat olleet niin lyhyitä ja alakuloisia." "Siinä tuo on mennyt ... eipä ole juuri ollut syytä iloita..." Sitten tuli jälleen pitkä vaitiolo.
Eläydyn sellaiseen haaveitten maailmaan, että tähden tuike tekee minut surulliseksi ja saatan, katsellessani kipunain lentoa savupiipusta, hyräillä alakuloisia kansanlauluja, semmoisia kuin: En voi sua unhottaa poies vaikken ikänän' sua saa j.n.e. Ymmärrän kyllä tämän mielettömäksi ja hassuksi, mutta en henno kuitenkaan pakottaa itseäni pääsemään tästä mielentilastani.
Sairashuoneelta päästyänsä käy hän muutamia yksityisiä potilaita katsomassa ja palaa sitten kotiinsa niin pian kuin suinkin; mutta tuskin on hän ehtinyt aterioida, kun vastaanotto kotona alkaa jatkuen iltaan saakka. Vaikka kello ei vielä ollut kahtatoistakaan, oli sali täynnä alakuloisia, levottomia ihmisiä, jotka istuivat vieretysten pitkin seiniä.