United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen sijaan kävi hän sormin raapimaan multaa mäenrinteeltä aidan vierestä, ja heti sen jälkeen kumartui hän taas maahan kuuntelemaan. Siinä ne nyt taas ovat! huusi hän. He ovat neljännespenikulman päässä täältä. Nyt saamme nähdä, ymmärtääkö Bogatir isäinsä kieltä! Sen sanottuaan lähti Istvan juoksemaan mäkeä ylös niin keveästi kuin ei olisi koko yönä askeltakaan astunut.
Ja jos hän sanoo minulle: Istvan, sinä voit antaa minulle Perttilän talon ja taas ruveta minun ratsurengikseni ja ruokota minun Bogatiriani, sillä sitä ei osaa kukaan muu tehdä niinkuin sinä, ja se ymmärtää, kun sinä vihellät ja tulee tulista laukkaa luoksesi, vaikka olisi sinusta penikulman päässä, niinkuin kerran tapahtui Vähäkyrön metsässä niin, appi, silloin vastaan minä: ottakaa kaikki ja minut päällisiksi!
Minä pyydän, selittäkää tarkemmin. Istvan on aina siitä asti, kun kävimme Isokyrössä, ollut minulle kuin arvoitus. No niin, koetan kertoa asian niin lyhyesti kuin mahdollista. Vanhemmalla veljelläni Tuomas Larssonilla, joka omisti Perttilän talon ja siihen yhdistetyt tilat Isokyrössä, oli kahdeksan poikaa ja kolme tytärtä.
Onko totta, kysyi hän, mitä Istvan on minulle sanonut? Hänkö se on, joka... Hän ei jaksanut jatkaa. Mutta Ester vastasi hiljaa: Se on isäni tahto. Isäsi tahto? Eikä siis sinun! Ei. Sairas huokasi helpotuksesta. Suo minulle anteeksi, sanoi hän, että hetkenkään ajan saatoin epäillä sitä! Kuitenkin lienee asia päätetty? Onko se päätetty? Ester ei vastannut. Se on siis päätetty, jatkoi kreivi.
Hänen taittuneet, nyt kankeiksi lastoitetut jäsenensä tuottivat hänelle kipua, ja pohjolan kesäyö oli hänelle liian valoisa. Istvan! sanoi hän entiselle palvelijalle, joka surullisena ja katuvaisena oli hiipinyt kuin koira huoneen nurkkaan. Penna nousi ylös. Mikä sinua riivasi, mies, kun sysäsit minut vallilta alas? Oliko kukaan palkannut sinut siihen?
Se on Istvan, se on minun uskollinen Tapanini, sanoi hän pojalle, joka häntä seurasi. Tuota vihellystä ei voi kukaan matkia. Bogatir tuntee sen; se on Unkarissa syntynyt, ja tuo on se merkki, jolla unkarilaiset kutsuvat hevosiaan arolta. Kuuletko! Nyt hän taas viheltää! Tuo kimeä, läpitunkeva ääni kuului vielä toisen ja kolmannenkin kerran.
Mäelle tultuaan hän kiipesi siellä kasvavaan haapaan ja päästi suustaan yhden noita kimakoita vihellyksiä, joilla hän osasi viiltää ilmaa kuin naskalilla. Vaikka aamu oli sumuinen, lienee tämä vihellys kuulunut hyvinkin kauas, kun ääntä kantoi vieno tuuli, joka jo alkoi tuntua kukkulalla ja puhalsi koillista kohti sinnepäin, minne Istvan kääntyi.
Minä olen kalmankalpeaan kuolemaan asti uskollinen Istvan. Jota kutsuvat Penjami Perttiläksi. Harjaantunut Husaari. Ja mitä aiotte tehdä tällä kirjeellä? kysyi Eerikki, taittaen sen kokoon ja kirjoittaen osoitteen kuninkaalle. Sinä osaat kumartaa paremmin kuin minä; sinun pitää viedä se kuninkaalle nyt heti kohta, sanoi Penna. Keskellä yötä! Hän nukkuu. Niin herätä hänet. Nythän on valoisa päivä.
Väestö pelkää heitä kuin itse perkelettä; mahdotonta saada todistajia, ja nimismiehet eivät uskalla heidän pesiinsä ilman suuria miesjoukkoja. Sanon vieläkin kerran, ole varuillasi, poikaseni; älä lähde metsiin seikkailemaan. Eno saa olla huoleti; minä olen aseistettu, ja Istvan tulee kanssani.
Niin, sanoi Penna pelkäämättä, jos kreivi sanoo minulle: Istvan sillä se oli nimeni siihen aikaan Istvan, tuossa on meri, hyppää siihen, poikaseni! niin saa appi olla varma siitä, että paikalla hyppään.