United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eläinparan näkeminen herätti Genoveevan sydämessä monenlaisia kaihoisia tunteita. »Sinä eläinraukka», hän sanoi, »varmaankin olet peräisin noilta lempeämmiltä seuduilta, jossa minunkin kotini on. Pitkään aikaan en enää ole nähnyt enkä kuullut sieltä mitään. Ehkäpä olet puolisoni ja minun monista laumoista. Niin, sieltä sinä oletkin», hän huudahti, »sinussahan on meidän merkkimme.
Tämä on paha maailma sinulle ja meille. Meidän täytyy erota ijäksi". Eläinraukka näytti ymmärtämän että aijottiin jättää se, sillä se huusi heidän jälkeensä kivuloista, heikkoa huutoa, joka osoitti sen ääretöntä heikkoutta.
Joka puolelta ympäröitsivät sitä liekit. Valittavalla naukumisellaan pyysi eläinraukka apua. Pienet pojat olivat kuolla naurusta katsellessaan sen toivottomuutta. Mitä te, perkeleet, nauratte, sanoi seppä vihaisesti; ettekö pelkää Jumalaa; Jumalan luoma on kuolemaisillaan ja te siitä iloitsette ja asetettuaan tikapuut palavan katon räystästä vasten kiipesi hän ylös pelastamaan kissaa.
Hän rupesi nyt viskelemään sitä kivillä, saadakseen sen alas putoamaan. Se viimein onnistuikin. Tuossa makasi nyt tuo eläinraukka hänen edessään verissään, mutta elävänä. Ilkeä tunne täytti Kyöstin sydämen. Miksi oli hän ampunut turhanpäiten, miksi oli hän viattomalle eläimelle tuottanut tällaisen kärsimyksen?
"Minä olen amtmannin luona", lausui tyttö, ikäänkuin kerrallansa katkaistaksensa hänen puheensa. Tuo orjuuden ikeessä oleva eläinraukka oikein uhkasi. "Mitä hittoja sitten olenkin oikein loukannut sinua, sinä varmaankin pidät isäntääsi suuressa arvossa?" Tyttö oli vaiti, uhkamielisyydestä kuten näytti. Hän hymyili salaa. "Sinä olet minusta omituinen, sinä. Mutta palvelethan sinä amtmannilla!