Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Pannaan vain, sanoi muuan lautamies, päätään nostamatta ja polviensa väliin sylkäisten. Kaarnajärven ontermanni tulee sitten ... nro 5 ... onko itse saapuvilla? Tokko lie. 500 oli mennä vuonna... Sama välttää nytkin. Hyvin välttääkin. Mökinmies Pehkonen samalta tilalta... Se on itse täällä ... äsken näkyi ajavan, ilmoitti eräs ikkunasta katsoja.
Näin puhuu hän äänekkäästi ja mitään välittämättä ympäristöstänsä, jota hän häiritsee etsiessänsä meluavasti pojalle tuolia ja jalkajakkaraa. Kärsimysten ujostamana ja hienostamana lapsi taas istuu äänetönnä kumarruksissa pitäen kainalosauvansa polviensa välissä. Vihdoinkin ovat he sijautuneet, jonka jälkeen talonpoika nauraa väkinäisesti, vaikka kyyneleet välkkyvät hänen silmissänsä.
Nuorukainen iloitsi, mutta tunsi itsensä edelleenkin rauhattomaksi ja hämmentyneeksi. Hän olisi tahtonut sanoa jotakin lämmintä ja kuohuvaa. Tai tehdä jotakin heittäytyä maahan hänen eteensä, kietoa kätensä hänen polviensa ympäri ... mitä tahansa. Vaan hän ei uskaltanut. Mutta sitte hänen katseensa sattui vieressä olevaan kuusenlatvaan.
Tuolleko hänen olisi pitänyt järjen ja lainopillisen saivartelun kylmiä sanoja puhua? Ei, aivan toista kieltä hän olisi halunnut nyt haastaa hänelle, sopertaa ilmi hänelle sydämensä hullut, salaiset kaihomielet ja hänen polviensa juuressa suureen jumalanpalvelukseen purkautua. Herra siunatkoon, kuinka hän rakasti tuota naista!
Rohkeinkin tunsi polviensa horjuvan allaan, kuin hän tutkivaisesti alkoi tarkastaa itsekutakin puoleksi ummistetuilla silmillään, ja kuin hän äänellä, joka kuului kuin syvästä kellarista, huusi heille: »Sitenkö teidän vanhempanne opettavat teitä lepopäivää pyhittämään?
HERRA ANTREAS. Mutta se sopii minulle sangen hyvin, eikö totta? HERRA TOPIAS. Erinomaisesti; se roikkuu niinkuin pellavatutti rukinpäässä ja toivon vaan, että saisit emännän, joka ottaisi sinut polviensa väliin ja kehräisi sen putipuhtaaksi.
Ruman prinssin töppöskenkäin suuret jäljet, joihin tuuli kiireellä juoksutti lunta täytteeksi, johtivat mökille. He katsoivat toisiaan hämmästyneinä. Esteriä vavisutti, että luuli polviensa pettävän.
"Sen nyt mieheksi sanoisin, urohoksi arvoaisin, joka umpiluut lukisi, saisi sarjahampahuiset leuasta teräksisestä rusamilla rautaisilla." Eipä toista tullutkana, ei ollut urosta tuota. Itse umpiluut lukevi, sarjahampahat sanovi alla luisten polviensa, rautaisten rusamiensa. Otti hampahat otsolta. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Metsän otsonen, omena, metsän kaunis källeröinen!
Mathilda oli aivan kalpea, hän puri hammasta ja yritti vastata, mutta Aino kiiruhti portaita alas isänsä huoneesen. Pastori istui kirjoittamassa lamppunsa ääressä, kun ovi avattiin ja sisään astui Aino kiihtyneenä ja silmät itkusta punaisina. Hän heittäytyi lattialle isänsä jalkojen eteen, kietoi kätensä hänen polviensa ympäri ja katseli häneen nöyrästi ja lempeästi.
Hän olisi tahtonut parkaista, mutta kurkusta pusertui ainoastaan kähisevää henkeä, ja hän läksi takaisin, peläten joka askeleella polviensa pettävän...» Sairaan rinnankäynti seisahtui ja hänen ruumiinsa värähti niinkuin ilma olisi loppunut keuhkoista kuuntelijat istuivat kivettyneinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät