United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenonen, joka ei ennättänyt huomata syrjään väistyvää Anttia, viskasi Antin rukkaset kädestään penkille ja tervehti talonväkeä reilusti, kerskaten: »No nyt saat, ukko Hyvärinenkin, uskoa, että ei se Antti Ihalaisen leski kauvan leskenä ole, sillä sitä kun vain pappilassa käyttää höyräytetään, niin Kenosen akka siitä tuli, että naukasi... Pane pannu tulelle, Hyvärisen akka ja Anna Liisa!»
Sitähän minäkin jo arvelin, että ei suinkaan se vain sen veljensä tyttöjä ole», myönsi Pirhonen, ja Kenonen kysyi äkkiä: »No, tunsithan sinä sen Antti Ihalaisen? Sen joka siellä Murroilla elää?» »Enpä tuota ole sattunut kuulemaan», kielsi Heikki.
Kenonen vakuutti se olevansa ja menevänsä Liperiin. Silloin kysyi Ihalainen. »Astumallako sinä Kenonen vain kuljet?» Kenonen vähän nenäytyi kysymyksestä ja vastasi: »Elä sinä Ihalainen ylpeile hevosillasi... On se Paavalikin jalan vaeltanut.» »Mitä sinulla on siinä pussissa?» vastasi siihen Antti.
Anna Liisa totteli. Kenonen istui jalat ristissä allaan ja alotti työnsä. Joku rahtilaisista huomautti: »No ei sitä joka talon leivinpöydällä tuommoinen tavara istu!» »Ei istu!» ylpeili Kenonen. »No ei! Ei ole Liperissäkään ennen pidetty pöydällä muuta kuin leipää, Jumalan sanaa ja huttuvatia!» pisti taas joku rahtilainen.
»Vai jo se Kenonen oikein herroille ompelee!» vastasi Maija Liisa. »Jo. Pappien saarnahousut olen ommellut kaikissa pitäjissä aina sinne Paltamoon ja Suomussalmelle saakka. Kontiolahden papin-apulainenkin kun sai kuulla, niin paikalla haetti Kenosen tekemään hänelle housut ja niissä saarnasi sitten vaalisaarnan, ja suuren pitäjän kuuluu itselleen saarnanneenkin... Entäs sitte tämä räätälin kölli!
Hän alotti: »Saisi tuo Kenonenkin nyt tällä reisullaan jo mennä Liperissä naimisiin, eikä lähteä kaikkia kotivävyn paikkoja vieraista pitäjistä etsimään!» Kenonen arvasi asian. Hän puuttui heti siihen ja arveli: »Ka olisihan sitä täälläkin oikealle räätälille työtä. Ja jos ei omassa pitäjäässä riittäisi, niin kävisi aina Join herroilta hakemassa lisää!»
»Niin... Mitäpäs suremista siinä on, kun vielä voi mennä naimisiinkin tämän Kenosen lesken kanssa, niin saa entisen akkansakin.» »Voihan se vielä mennä», murisi siihen taas joku ääni. Ihalainen puhalteli vihaa. Eräs puolusti Kenosta, kertoen: »Ja ompelihan tämä Kenonen Anna Liisan paitaan pitsiäkin...» »Ompelihan tämä Kenonen!» ylisti toinenkin murina.
Minä pistän tässä ruunan aisoihin ja ajaa höyräytän kirkonkylässä ja tuon sieltä kihloiksi vielä Haarasen kaupasta Anna Liisalle paidan helmaan pitsiä.» Hän oli jo ulos menossa, kun Anna Liisa alkoi pidätellä: »Kenonen!... Kuule, Kenonen!... Elä tuossa nyt tuommoista kiirettä ja rytäkkää pidä!» »No ei se enää pitkittäen parane! Ala vain, Kanasen akka, köijätä sänkyjäkin pellolle.
Hän muisti taas, että Kenonen oli nuoruudessaan ollut Anna Liisaan hulluuntunut, eikä Anna Liisakaan ollut silloin kokonaan pois tieltä, vaikka se Ihalaiselle mentyään oli aina sanonut Kenosesta puhuessaan: »Ka olisihan se Kenonen huolinut, mutta itsehän minä en ollut hänestä noinko-tuonaankaan.» Sen tiesi Maija Liisa, ja siinä kahvin sulattamana, ja kun tiesi ettei Anna Liisa jaksa yksin taloa hoitaa, päätti hän ruveta puhemieheksi.
Kanna vain sänky valmiiksi pellolle ja kolista pois russakat ja lutikat!» ennätti Kenonen sanoa, kun jo hevonen otti täyttä ravia. »Väkisinkö se nyt vie!» valitti Anna Liisa hänen jälkeensä katsellen. »Sitte kun muutetaan kirkonkylään, niin siellä kuuluutetaan ja annetaan ukko rovastin vihkiä!» SEITSEM