United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli taivas ikäväksi, maata käymään herra läksi: sijaa luon' ei ihmisten, niukka riemun almunen." Deus kuulee, kohentaapi vaipunutta ryhtiään. Luokse tumman metsän saapi, piilee pirttiin himmeään. Palaa rauha otsan ryppyyn, metsä soittaa, huumaa hyppyyn, metsänneidot esiin saa, tanner keinuu, kimmoaa... Päivän hyväilyhyn herää Deus sammalvuoteessaan, aatostensa rihmat kerää, katsoo uutta kotiaan.
Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Kuulevi kukotta nosta, Kananlapsetta karata, Vihkimähän viljoansa, Katsomahan karjoansa; Onko oikein Omena, Lykyllähän Lyttimäinen. Usein hyvä emäntä, Se tarkka talon emäntä, Itse rihmat ketreävi, Itse kankahat kutovi; Ei kysy kynsiä kylästä, Oppia ojan takoa, Pirran piitä naapurista, Tointa toisesta talosta.
Hän kiersi ympäri hautarivin kykenemättömänä mitään ajattelemaan. Hänestä tuntui, kuin olisi hän takertunut vaskiseen verkkoon, jonka rihmat kietoutuivat yhä ahtaammalle hänen ympärilleen. »Taivaan herra», niin hän rukoili, »älä kosta minulle isän syntejä. Anna heidän levätä, näiden kuolleiden, minä en ole heitä murhannut.
Kun hienot rihmat kokoontuivat pehmeiksi nukka-joukkioiksi, tahi kun me huolellisesti käärimme kokoon pitkiä, kauniita liinahihnoja, niin tuntui se nuorista tytöistä kuin olisivat he ottaneet osaa sairashoitoon, huojentaneet tuskia ja estäneet verenvuotoa. Heille muodostui siten vähitellen melkein miellyttävä ajatus siitä, miltä tuntui olla haavoitettu.
Sinäkö ne jänislangat katkot? kysyi Heikki, kun muisti kuulleensa, että jänikset usein olivat vanhimman veljen pyydyksiä katkoneet. Minä ne katkon ja lauvon loukut, liisin rihmat, pilaan pyssyt ja koirat lumoon. Minä niille ruokapaikankin neuvon, ajan lumen laihopelloilta, panen tuulen haapoja kaatamaan ... kohta olisivat kaikki hyvät metsän eläimet lopussa, jos en minä niitä aina hoiteleisi.
Iloissaan lähti jänis mennä hippaisemaan ja heitti kuperkeikan mennessään. Meneeköhän ne sinne? kysyi Heikki. Käyhän huomenna katsomassa, niin näet. Sinäkö ne jänislangat katkot? kysyi Heikki, kun muisti kuulleensa, että jänikset usein olivat vanhimman veljen pyydyksiä katkoneet. Minä ne katkon ja lauon loukut, liisin rihmat, pilaan pyssyt ja koirat lumoon.
Omasta puolestani luulen minä, että turkkilaisillakin on hyvät puolensa: turkinpavut, turkkilaiset liinat ja turkkilaiset rihmat... Entäpä turkintupakka? virkkoi välskäri hymyillen ja käytti tilaisuutta hyväkseen sytyttääkseen lyhyen visapiippunsa, jonka koppa kuvasi turkkilaisen turbaanipäätä.
Tähtien kuoro Kiire on, kiire on, me kierrämme ympäri auringon. Yli tyhjyyden ja hämärän me kudomme kangasta elämän. Päiväst' on loimet kultaiset, yöstä on tummat kutehet, unen silkkiä rihmat on. Kiire on, kiire on! Elämä, ah, on unta vaan, jumalten lahja lapsille maan. Kaukana ikuisuuden yössä unen silkkiperhot on työssä. Unen hienoiset hahtuvat vuossadat niihin mahtuvat!
Köyhän lapsi työt tekevi. Voi nuo narrit nuoret miehet, Voi tuhmat pojan turakat, Kun ei keksi köyhän lasta, Uksilta ulisevilta, Veräjiltä viereviltä, Aioilta alenevilta! Köyhän lapsi työt tekevi, Kaikki rihmat ketreävi, Kaikki kankahat kutovi, Kaikki lapset liekuttavi. Työt' on rikkahan tytöllä Vartensa varustamasta, Muretta makoamasta, Toista ilman istunnasta. Jäämmä mansikat mäelle.
Onko sitten niin ihan vältämätöntä laittaa kaikki niin täydellisesti ja säntillisesti ommella hihansuut kahteen kertaan, kattaa joka ommel, laskea rihmat joka poimussa ja määrätystä kohti neulalla pistää? Tietysti ommel siten tulee kaunis; mutta jos nainen, jolla on pienet lapset ja pienet tulot, ompelisi kaikki niin mallikelpoisesti, niin viimein hän ompeluksensa ääreen nääntyisi.