United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Surutont' en suuta syötä, Varutont' en vartta kanna. Surten istun, surten astun, Surten ruoalle rupean, Peläten perehen vaille. En minä sure sotia, Vainovuosia varaja, Pelkeä metsän petoja; Suren suista kattiloa, Pelkeän perehen kieltä, Varajan varia vettä Rinnoille ripistyväksi, Kaatuvaksi kasvoilleni. Sanoissa kuluva.
"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle, Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun veljeni, Elköhön veli kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Verkaviittoa vetäkö, Kussakkoihin kuuteleiko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"
Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana; Tulko luojan tuomiolle, Herran kasvoja katselko, Ken lie luo'un estänynnä, Aivotun anastanunnai Orahall' oli omani, Taimella taki hyväni,
"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun siskoni, Elköhön sisar kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Sukkulaista suikutelko Sinikangasta kutoko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!" Hukkunut veli.
Sanoi kerran mennessänsä: "Elköhön minun isoni Sinä ilmoissa ikänä Vetäkö veen kaloja, Tahi saako siikasia, Tältä suurelta selältä, Tahi laajalta lahelta!" "Elköhön minun emoni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Panko vettä taikinahan, Vettä vellihin kokeo Tältä laajalta lahelta, Leviältä lietteheltä!"
Ja jos en laula polvenani, Kuulu kullan valkiana; Ikä kuitenki kuluvi, Kasvo kaunis lankiavi, Muoto muualle menevi, Koko varsi vanhenevi. Laulan voiessani.
Kunpa kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sukat Surmalle tekisin, Paiat Kalman poikasille Sukat suurista suruista, Paiat päivistä pahoista, Housut huolen kankahasta, Iholiivit itkuloista. Kunpa kurja kuolisinki. En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana. Näkijälle kättä näytä; Näkijä valehtelevi Syöäksehen, saahaksehen, Kylläisnä eleäksehen.
Syöpi leivän survoisenki, kun on miestä mielin määrin, omin ottamin urosta. Sananlasku päättää köyhemmänkin suodun ja mielenmyötäisen miehen olevan paremman, kuin muka rikkaan pakolla otetun. Miten lienee, heitän peräti naisten huoleksi, itse tuumailla ja arvaella. Syöpi toukat senkin kielen, jok'ei puhu polvenahan, selvitä sinä ikänä, kuulu kullan valkiana.
Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Tähen tyttären tämänki, Vasten lastani vakaista, Vitsa viiassa yletkö, Koivu korpinotkelmassa! Minä vaan tuuvin piikoani, Kylän akka poikoansa;, Minun on piikani parempi, Toista mointa toimevampi, Kahta mointa kaunihimpi, Viittä kuutta virkiämpi.