United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle, Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun emoni, Elköhön emo kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Silkkihuivia sitoko, Kaksin kerroin kaulahansa, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"
"Jos suvaitsette niin minä seuraan teitä," sanoi ystävämme, ja läksi mukaan, vastausta odottamatta. "Käyttekö usein vanhan opettajan luona?" "Se on tietty, heän on näet miulle sukuu, hänen eukko vainoa olj miun mummonj sisar." "Voi niin, no sepä oli oikein iloista kuulla." "Mitenkäs niin? Tunsittako työ miun tätii." "En, minä muuten vaan."
Ottaen linnun tytön kädestä sanoi hän sitten: "Minä en tahtoisi maan mustaan poveen kätkeä tätä yläilmojen asukasta, vaan kiinnittäisin hänet tähän puuhun, että kuoltuaan hajoisi tuuleen." "Ei, se ei ole minulle mieleen; Hukkasen tallinuksen peälle on huuhkaja naulittu, siivet hajallaan, mutta miun tekisi aina mieli ottoa se alas, kun mänen sivutse". Siis hiljaan hautasivat linnun.
"Rinnallani istujaksi, Kanssani kasuajaksi, Elolaarin laukojaksi, Jyväpurnon purkajaksi." "Mustat mulla tyttäreni, Mustapa minä itseki." "Muihen musta, miun hyvänen, Minun metonen mielestäni, Sima, maito, silmästäni." Antoi hiiri tyttärensä; Katti se kosio kaunis Pian hirtti hiiren lapsen, Surmasi hyväsukuisen. Hiiri ja hämähikkö.
Sukeutuikin pitkä keskustelu, joka kosketteli raamatullisia asioita, kuten kahden kirkonmiehen puhelu ainakin. Pietari Isaskar oli lopettanut paikkuutyön, ajanut lapset pellolle, pani tupakkaa ja kysyi rutosti. »Mistees hiijestä sie Jussi oot oikeestaan suanut sen Beltsebuubin nimen?» Ja nyt selitti Jäppinen koko asian. Hän alkoi: »Se olj se miun isäukko...»
Kun oli syömästä päästy, tuli yksi renki, joka pöydässä oli istunut jotenkin likellä Hukkasta, isäntänsä eteen ja sanoi veistään tuppeen pistäessänsä: "Tullooko miun lähtii yksin heposiin kansa pellolle?" "Mene vaan, minä kohta tulen jälestä. Ota poika mukaasi Hiirakkaa taluttamaan, se ei taho oikein taipua."
Istu sie tähän miun sylliin, sanoi Uuno unohtaen ettei pohjanmaalla viipurinmurretta puhuta. Tästä minä plaan ajaa, vastasi kyytimies ja nousi taka-istuimelle. Plaan? sanoi Uuno. Sehän on ruotsia: plägar, älä sinä niin sano, sano: tässä on minun tapani ajaa. Hirveätä murretta! sanoi hän sitten Henrikille: plaan! Tunnustaakseni kuohuu minussa savolainen vastenmielisyys pohjalaisiin.
"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun siskoni, Elköhön sisar kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Sukkulaista suikutelko Sinikangasta kutoko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!" Hukkunut veli.
"Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle, Sinne mie kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun veljeni, Elköhön veli kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Verkaviittoa vetäkö, Kussakkoihin kuuteleiko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"
Ja isäkin oli saanut puhelut puhelluksi ja meni jo pääasiaan, ilmoittaen: »Ka jos sittä otat täänii miun pojan tänne oppiis, niin tottapahaan niillä lisäpalakoilla sittä aina sovitaan.»