United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli kuullut kristityistä ja tietänyt, että he palvelivat erästä, joka oli ristiin naulittu; mutta hän ei koskaan ollut ajatellut tämän tosi-asian todellista merkitystä. Hän oli pitänyt heitä halpoina ja oppimattomina uskonlahkolaisina; ja siksi kuin hän sai tietää, että imettäjä oli yksi heidän joukostaan, luuli hän heitä tavoiltansa huonoiksi.
Kun palveluspiiat ja postiljooni olivat menneet tuvasta ulos, sanoi hän: "Kyllä kaiketi sinä itse tiedät, minkätähden olet tuommoisen melun nostanut, vaikka minä en käsitä, mitä hyvää siitä on; mutta minä en sano enää sanaakaan siitä". Leijonan isäntä pitikin sanansa. Hän piti suunsa kiini kuin naulittu, ja antoi vaimonsa puhua ja valittaa parahiten kuin taisi.
Matkustaja kääntyi, mutta ei voinut astua askeltakaan eteenpäin; hän jäi paikalleen kuin naulittu. Oliko hän keijukainen metsän vihreästä maailmasta, vai vedenneitoko lähteen sinisen veden pohjasta? Mustalaistytön tummilla, samettisilla silmäripsillä kiilsi kyynel, ensimmäinen moniin vuosiin, ja kyyneleestä välkkyi sielu, vasta nyt ensimmäisen kerran unestaan heränneenä.
Kun uhri on ristiin naulittu, hänen vihollisensa pilkaten ivaavat häntä ja muistuttavat meitä Kraton sanoista Prometheylle: "Sä jumaloilta oikeudet ryöstäen Ne tuhlaat noille päivän olennoille vaan! Voivatko nämät vaivojasi huojentaa?" "Tässä ilmestyy sama ylenkatse, jota näen kerrottavan sanoissa: 'muita Hän autti, itseänsä Hän ei voi auttaa."
Mutta nyt heidän uskonsa esitteli henkilö, jota hän kunnioitti, tavalla semmoisella, joka täytti hänen kummastuksella ja kauhulla. Tämäkö ristiin naulittu siis oli tuo ainoa, jonka luoksi hän oli pyrkinyt? Tämäkö oli se ainoa, jota hän niin kauan oli etsinyt?
Ottaen linnun tytön kädestä sanoi hän sitten: "Minä en tahtoisi maan mustaan poveen kätkeä tätä yläilmojen asukasta, vaan kiinnittäisin hänet tähän puuhun, että kuoltuaan hajoisi tuuleen." "Ei, se ei ole minulle mieleen; Hukkasen tallinuksen peälle on huuhkaja naulittu, siivet hajallaan, mutta miun tekisi aina mieli ottoa se alas, kun mänen sivutse". Siis hiljaan hautasivat linnun.
HAUSSI. Niin, anteeks suo! Meijerhoffille. Vaan sulle taritsen Sen kunnian, kuin koirallen, ett' astut Pois portailtamme! Paljastettu on Alastomaksi häijyytes'; ei voi Sit' ihmisverhot enää peitellä. Oh, inhoittaa noin ruma alaston! Siis juokse pois! Ah jospa voisin vaan! Mutt' olempa kuin tuomiolle nyt Naulittu taikka juuritettu tähän. Toisille. Petytte, herrasväki!
Hezetan ja minun pieneen, valkeaksi rapattuun vankikoppiin on tehty alttari viimeistä sielumessuamme varten ja asetettu ruumiskirstut sänkyjemme eteen; sitä paitsi on seinälle kummankin ylitse naulittu taulu, johon on kirjoitettu: 'kuollut! ... kuollut! Ja kuitenkin on huone minusta iloinen, sillä sinun muistosi katkaisee kärjen kuolemaltakin.
Eikö häntä, kun hän oli kaikenlaisia kovia kestänyt, viimein ristiin naulittu? Tämä ajatus vallitsi ajaksi Cineaan, ja Julius, vaaria ottaen sen vaikutuksesta, oli mitään puhumatta. Viimein Cineas joutui ennelleen. "Varsin ihmeteltävä on sinun perusteesi, Julius", hän lausui.
Tänne lemmen Herra käy köynnösten alta! Soi, soi: Hosianna! Soi: Hosianna! Hosianna, Daavidin Jälkeinen! Se on täytetty! Suru kattanut suurin On templin ja muurin Ja raskaana vierivi ukkonen, Ja maan yli kertovi myrskyjen seura, Nyt Juudaan jalopeura On naulittu ristihin pilkaten.