United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei tainnut täälläpäin niin kova ollakkaan?» »Ei, ei ollunna», vastasi Rimpiläinen, naurahti ja vilautti silmää: siitä savolainen aina pitää, että miehellä on sanat suussa! Nosti hattua ja lähti yhtä hyväntuulisena eteenpäin. Mutta Uutela vaipui entistä raskaampiin mietteisiin. Päivä, jolloin lapsen ristimisestä päätettiin, oli Uutelalle ankara.
KAILANEN Elä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja! KAINULAINEN Hyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen... Vaan jos polttaa talomme ukon tulella! SAVOLAINEN Hallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa! KAILANEN Käärmeet lehmiin loihtee! OLAI Käärmeet? KAILANEN No ihan ilmi käärmeet ... on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne pahat henkensä oikein paneekin.
Onko Ville Savolainen täällä?" Renkipoika Ville Savolainen astui esille joukosta. "Näitkös Taavi Hannulan illalla kävelevän kalliolla?" kysyi Varmanen. "Näin ja tunsin heti", vastasi Ville. "Oliko hän yksin?" jatkoi nimismies. "Ei, rinnan kulki Joppi", vastasi taas Ville aivan valmiisti. "Ja Hovilainen päättää samaten", kääntyi nimismies Hovilaiseen. "Aivan niin!" oli vastaus.
Hän on aamupäivällä viimeistellyt pari työpuseroa, jotka peltiseppä Savolainen häneltä tilasi. Nyt hän tahtoo ... nähdä naisia. Omassa kylässä ei ole hänen naistansa. Tämä tie johtaa toiseen kylään. Metsätie se on ... erään kartanon talvellinen halko-ja heinänvetotie. Matala nummi ... siellä kasvaa kuusia ja petäjiä. Havuneulat kiiltävät ja kuormista maahan varisseet heinänkorret tuoksuvat.
Runoseppä Taavetti Savolainen oli syntynyt v. 1797 Kuopion pitäjässä. Hän oli perinyt talon ja mannun, mutta mieli näyttää tehneen itse kaupungin elämään, niin että möi perintönsä ja muutti kaupunkiin, jossa osti talon. Vaan ei hän niinkään viihtynyt, möi tämänkin ja rupesi merimieheksi sekä purjehteli jonkun aikaa Saimaan vesillä.
Keneltä se jalka katkesi: hevoselta vai mieheltä? KALLE SAVOLAINEN. Yhäkö sitä vielä tillastat? hevoselta neät. HOFFMANN. Mene sitte eläinlääkärille, tolvana! KALLE SAVOLAINEN. Alähän nyt taas vikurtele. Mie voan arvelinj, jotta eiköhän se ol yhen tekevä, tohtorj kun tohtorj. HOFFMANN. Mene ulos täältä!
Siinä oli jotain kuulopuheen ja rotuvaiston pohjaa, »kaksi vanhaa ukkoa» selvensi hauskasti ulkoisia piirteitä, ja se seikka, että Hovin ostossa savolainen nerokkuus oli mujauttanut hämäläistä yksinkertaisuutta useilla tuhansilla, täydensi sitä sisällisesti. Kuva alkoi olla valmis. Juna ajoi jyristen aseman eteen.
Istu sie tähän miun sylliin, sanoi Uuno unohtaen ettei pohjanmaalla viipurinmurretta puhuta. Tästä minä plaan ajaa, vastasi kyytimies ja nousi taka-istuimelle. Plaan? sanoi Uuno. Sehän on ruotsia: plägar, älä sinä niin sano, sano: tässä on minun tapani ajaa. Hirveätä murretta! sanoi hän sitten Henrikille: plaan! Tunnustaakseni kuohuu minussa savolainen vastenmielisyys pohjalaisiin.
Tylyjä on oltu työväelle kapinan aikana. Naiset huokailevat. Peltiseppämestari Savolainen on kaikkein ilkein ja pistelevin yhteiskuntaa vastaan ... ja samalla hän inttää Sakristakin vastaan.
Toinen kuski sanoi: 'No on se muutamilla onni tässä maailmassa, kun tuollakin Lassi Rytkösellä, että saapi tällaisen hyvän talon ja luultavasti aivan ilman, sillä millä varoilla Lassi maksaisi! "'Ei taloa olisi Lassi saanut, sen on Savolainen antanut Hannalle, ja tuo höperö otti Lassin mieheksensä', lausui toinen kuski.