United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, usko minua, kuinka rohkeasti siipeni levitänkin, aina palaan kuitenkin takaisin häkkiini. Niinpä uhmaan minäkin menneisyyttä! Kas tässä, ota tämä sormus; ja ole minun Jumalan ja ihmisten edessä, minun, vaikka vainajain uni siitä häiriytyisi Sinä peloitat minua. Miksi sanoit sinä ? Ei se ollut mitään. Tule nyt; anna minun asettaa sormus sormeesi. Kas niin; nyt olen kihlannut sinut!
Ma heimon nostan, Prometheun kostan, ja valtasi vaipuvan tuhkaan ma pystytän toisen, mun mieleni moisen sua pilkkaan ja uhmaan ja uhkaan! Minä Hornasta tulen, kuin tuomio kulen, kuin rankaisuraippa ma laulan! Minut hellänä näki vain hellyyden väki, mut muilta ma katkaisen kaulan.
Loit, Luoja, halut minulle, panit paalut kaikkialle: »Tähän asti, ei etemmä!» Mutta ma käyn etemmä, uhmaan käskyjä Jumalan, jot' en tunne. En sinulta pyytänyt lahjoa eloni, en siitä sinua kiitä. Eräs katkelma »Simo Hurtta»-sikermästä.
Ja salama pilvestä singahtaa: »Ken arvokas on, hän seppelen saa! Mut miksi et tullut sa ennemmin, kun taistelin, eksyin ja epäilin? Nyt vain olen uupunut, vanha mies, jota paatinen painaa jumalten ies, jo jäähtynyt henkeni hehku on, lien outo jo uhmaan ja taistelohon.
Anteeksi, ett' on uutiseni huonot, Mut työtähän vain käskettyä teen. ROMEO. Haa! Niinkö on! Siis, tähdet, teitä uhmaan! Miss' asun, tiedät. Paperia tänne Ja kynä tuo; ja hevosia hanki: Tän' yönä matkaan! BALTHASAR. Malttakaa, ma pyydän; Katseenne kalvas, hurja on, se tietää Jotakin pahaa. ROMEO. Joutavaa! Sa petyt. Tee mitä käskin vain, ja jätä minut. Lorenzolt' eikö ole kirjettä?
Mutta minä uhmaan kaikkea! huudahti hän suoristaen ryhtiänsä ja kädet ylhäällä; elämän ja kuoleman kauhuja minä uhmaan!... Minun valitushuutoni aukaisee lukot, rautaovet sulavat minun palavasta hengityksestäni, ja muurit hajoavat minun kyyneleitteni kuohuun...
KUNINGAS. Kysellä hänen anna tarpeeksensa. LAERTES. Kuin kuoli hän? En pilkkaa nyt mä karsi. Valani hiiteen! Mustaan hornaan herruus! Syvyyden kuiluun autuudet ja armot! Ma kadotusta uhmaan; nyt en kysy Tät' enkä tulevata maailmaa; Niin, tulkoon mitä tulee, kun vaan kostaa Isäni täysin määrin saan! KUNINGAS. Mik' estää?
Ma uhmaan yötä Orkuksen ja kateen silmän taikaa, ma lemmin Moiraa mainehen ja kuolon yhtäaikaa! Emme me taistele vaimojen vuoksi vaimomme kulkevat vierailla teillä. Emme me taistele lastemme vuoksi oudot on uskot ja aattehet heillä. Emme me kodin vuoks vuodata verta sammale peittää sen rauniot kerta. Emme me kultaa ja saalista halaa aika sen ruosteen kuonalla valaa.
Hänen kasvonpiirteissään ei ilmaunut nyt mitään ystävällistä eikä hyvää, tuntui kuin olisi hän yksin väärin tuomittu itsekieltäymykseen ja hänen sydämmensä kohosi uhmaan vastarintaan sen sijaan, että sen olisi pitänyt nöyrtyä surun alla.
Olemme syntyneet taipumuksemme yhdistääksemme hengittääksemme uutta elämää tähän tympeytyneeseen maailmaan saavuttaaksemme sen valtavan päämäärän, jonka minun tulevaisuuden hämärän läpi näkevä henkeni, profeetan lailla aavistaa. Yhtä päättävästi kuin sinäkin minä uhmaan kaikkia itsemurhauhkauksiasi. Minä kunnioitan sinua omanani.