United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, armas Gertrud! Kuin moneen paikkaan käyvä kuulasade Tää liian surman mulle tuo. KUNINGATAR. Mit' ääntä? KUNINGAS. Oville vahdit! Miss' on vartijani? Mit' asiata? AATELISMIES. Turvaa etsikäätte. Ei reunains' yli tulvaileva meri Rajummin maita niele, kuin Laertes, Kapinajoukon johtajana, alleen Lyö vahdin.
LAERTES. Nöyrimmät jäähyväiset, isä hyvä! POLONIUS. Jo aika rientää; mene, seuras vartoo. LAERTES. Ophelia, hyvästi! ja muista tarkoin Mun sanani. OPHELIA. Ne muistohoni olen Ma sulkenut; sun hallussas on avain. LAERTES. Hyvästi! POLONIUS. Ophelia, hän mitä sanoi sulle? OPHELIA. Luvalla lausuin, sanan Hamletista. POLONIUS. Haa! Sepä oivaa!
LAERTES. Mun tahtoni, ei muuten koko mailma; Ja keinoni niin säästäin käytän, että Vähällä paljon teen. KUNINGAS. Laertes hyvä, Jos varmuutt' isäs kuolemasta etsit. Pelurin hurjan lailla kostollasko Noin tapat ystävän ja vihamiehen, Niin voittajan kuin menettäjän? LAERTES. En, Vaan vihamiehet. KUNINGAS. Tahdotko ne tietää?
Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
OSRICK. Tiedän, ett'ette ole tietämätön HAMLET. Hyvä, jos sen tietäisitte; vaikka totta puhuen, se tietonne ei minua suuresti kunnioittaisi. No, hyvä. OSRICK. Ette ole tietämätön, kuinka erinomainen Laertes on HAMLET. Sitä en rohkene myöntää, jotta en väittäisi itseäni hänen vertaisekseen; toista oikein tunteakseen täytyy tuntea oma itsensä.
KUNINGAS. Kysellä hänen anna tarpeeksensa. LAERTES. Kuin kuoli hän? En pilkkaa nyt mä karsi. Valani hiiteen! Mustaan hornaan herruus! Syvyyden kuiluun autuudet ja armot! Ma kadotusta uhmaan; nyt en kysy Tät' enkä tulevata maailmaa; Niin, tulkoon mitä tulee, kun vaan kostaa Isäni täysin määrin saan! KUNINGAS. Mik' estää?
Ma sodass' olen nähnyt ranskalaisen; Hän hyvin ratsastaa; mut tuopa mies Ol' oikein noita: satulaan hän juuttui Ja teki hevollaan niin kummat temput, Kuin yhtä luontoa ja ruumist' oisi He olleet. Kaikki toiveeni hän voitti: En temppua ja liikettä ma saanut Viel' aatelleeksi, kun jo hän sen teki. LAERTES. Kuin? Normandiastako? KUNINGAS. Niin. LAERTES. Lamord, Niin totta kuin ma elän!
Olisin antanut teille hiukan orvokkeja, mutta ne kuihtuivat kaikki, kun isäni kuoli. Sanotaan, että hän sai autuaallisen lähdön. LAERTES. Oi, surun, murheen, tuskan, helvetinkin Hän tekee viehättävän viehkeäksi. Ja eiköpä hän palaja? Ja eiköpä hän palaja? Ei, kuollut hän on; Mene kuolohon. Hän ei milloinkaan palaja. Lumivalkea parta sen, Hius pellavankarvainen. Hän on pois, hän on pois!
Vaan ei kauan kestä, Ennenkuin vaatteet, raskaiks vettyneet, Tuon lapsiraukan sulolaulelmistaan Mutaiseen hautaan alas painavat. LAERTES. Voi, hän siis hukkunut on? KUNINGATAR. Hukkunut. LAERTES. On liiaks sulla vettä, sisko parka; Siis säästän itkuni. Vaan se ei auta; Tapansa luonto pitää, mitä hyväns' Sanokoon häpy. Tään kun itkun itken, En ole enää akka. Herran haltuun!
HAMLET. En vielä tohdi juoda, äiti; kohta. KUNINGATAR. Käy tänne, että pyyhin kasvojasi. LAERTES. Nyt, kuningas, min' osaan. KUNINGAS. Sit' en usko. Mut tuo on melkein tuntoani vastaan. HAMLET. Nyt kolmas kerta! Te vaan leikitte; Ma pyydän, hyökätkäätte täysin voimin. Mua pilkkananne pidätte, ma pelkään. LAERTES. Vai niin? No, tulkaa. OSRICK. Kumpikaan ei osaa. LAERTES. Nyt varuillanne!