United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anja Jaakon povella kuin kuollut joutsen makaa. »Mun on vilu», virkahtaa nyt Anja vienoin äänin, katsoin ylös kantajaan, »ja pahoin riippuu pääni». Sade suhuu taivahalta, märkä metsä huokaa Jaakko seisahtaa kuin kivi, lausuu: »Anteeks suokaa!» Huudot yössä kaikuvat: »Halloo! Täss' ovat jäljet. Tännepäin! Nyt murhamiest' ei auta armot, eljet!»
KUNINGAS. Kysellä hänen anna tarpeeksensa. LAERTES. Kuin kuoli hän? En pilkkaa nyt mä karsi. Valani hiiteen! Mustaan hornaan herruus! Syvyyden kuiluun autuudet ja armot! Ma kadotusta uhmaan; nyt en kysy Tät' enkä tulevata maailmaa; Niin, tulkoon mitä tulee, kun vaan kostaa Isäni täysin määrin saan! KUNINGAS. Mik' estää?
"Kutti, kutti, keito Kesti, Sehän oikein olikin, Niin sun kävi, kuin pitiki: Ei ole aina Annin armot, Annin armot, Annin tyynyt, Ei ele Annin pää-alaiset, Eikä Annin kirjavaipat; Anni ei nyt suuta anna, Meren aalto antelevi, Meren on tyrsky tyynynäsi, Meren vaahti vaippanasi, Aalto pää-alaisinasi." Kanteletar III: 34. Lalmanti ja Inkeri.
Kaikki tunnen mie katala, Kaikki oon kokenut kurja, Mieron mielen, mieron kielen, Mieron armot armahimmat, Kyläiset hyvinpiännät, Vierahan ylösajannan. Kun vieras ylös ajavi, Noin se silloin vieras virkki: "Nouse pois nokinen pölkky, Hava'a vesihakonen, Puhu tulta turve'korva, Lietso lemmon liekuttama!"
Minäkin jo yhdyin hänen pyyntöönsä ja kehoitin laskemaan väljemmälle. Ville vain vastasi: »Ei nyt auta äidin armot eikä muorin moimotukset.» Ymmärsin, että Villellä oli syynsä, miksi ei myöntynyt pyyntöön, sillä hän ei ollut mitenkään mikään kovasydäminen mies. Miehet istuivat ehkä pari syltä meistä.
"En tohdi avata ovea, Sennor," vastasi pieni neito punastuen, "tätini on sen kieltänyt." "Minä rukoilen sinua, ihana tyttö; se on kuningattaren mielihaukka: minä en tohdi palata linnaan ilman häntä." "Te olette siis hoviväkeä?" "Niin olen, ihana impi, mutta minä menetän kuningattaren armot ja palvelukseni, jos en voi hankkia haukkaa takaisin." "Santa Maria!
Löfvingin silmät laajenivat kysyvinä ja ihmettelevinä, ja majuri jatkoi: Köyhänä lähti hän täältä, eikä se, mitä hänen miehensä on kärsinyt valtakunnan edestä ole enemmän arvoista, kuin se tolva, jonka armot viskaavat kirkkohaaviin. Mutta niin se nyt on . 12 skillingin paperiraha siihen aikaan.
Tuomarit joskus murehtivat yhdessä sen naisen kanssa, surkuttelivat, lohduttelivat, vaan tuomion he kuitenkin lausuivat. He neuvoivat naista kuitenkin, käskivät mennä tuonne, mistä armot tulee, käskivät hänen viedä rukouksensa hallitsian, valta-istuimen eteen mitä oikeus on tuominnut, sen voi armo jälleen kumota.
Siitä vanha Väinämöinen siirti silmänsä ylemmä, katsahtavi kaunihisti päälle pään on taivosehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuoltapa aina armot käyvät, turvat tuttavat tulevat ylähältä taivahasta, luota Luojan kaikkivallan. "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti noissa tuskissa kovissa, terän rauan raatamissa!"
Sanasi, Macduff, peruuta, ja sano, Ett'ei niin ole. MACBETH. Voi, jos oisin kuollut Vaan tiimaa ennen tätä tapausta! Olisin autuas silloin. Tästä lähtein Ei totuutt' ole lainkaan maailmassa; Petosta kaikki! Armot, arvot tyhjää! Elämän viini maahan juossut on, Ja kerskaks kellariin jäi pelkkä sakka. DONALBAIN. Hukassa mikä?