United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän otti nyt uunista kourallisen poroa ja hiiltä ja riputti ne Nelman vuoteelle. Naureskeli siinä yksinään ja mutisi: Maatkoon nyt tässä. Maatkoon ... ja tulkoon likaiseksi! Mutta sitten ei hän itsekään voinut loikoa siinä lavalla. Hän asettui siis keinutuoliin. Ajatteli surren ja synkkänä Nelmaa. Kyläsaaren rannassa oli Sakris jäänyt kätkemään airoja pensaaseen.
Mökissä oli nyt kurjan köyhää, sinä kesänä; syötiin jäkälää ja pettua ... ja joskin Juutas olisi pitänyt Nelman luonaan, niin emäntä ajatteli toki ennen kaikkea omia lapsiaan.
Toinen puoli urakkasummaa siis voitaisiin antaa. Kukkelmanin silmät yhä hiukan säkenöivät. Mutta lopulta hän suostui. Sanoi vielä ainoastaan: Mutta ... kyllä nyt Mikolle tulee haaveri ... kun ei tämä työ joudu aikanaan. Jos minä saisin olla Nelman keralla täällä, niin... Ei ole minun syy, että se nyt jää kesken. Myöhästynytkö on? Hah, hah ... te ette ymmärrä näiden asiain päälle mitään!
Oi, kuinka laupias Luonto oli hänelle ollut! Ennustanut ja antanut hänelle Nelman. Sakris joutui kiitollisuuden valtaan. Hän oli niin liikuttunut, että heittäytyi viimein itsekseen polvilleen ja ... rukoili. Kiitosrukousta se oli. Rukoiliko Sakris? Kiitti Luontoa ... ja povarirouvaa ja toteutunutta untaan! Seuraavana päivänä ei työstä paljoa tullut.
Kauan pilkistelee rampa kummulta aidan takaa, olisiko Nelma kamarissa ... ja avaisi hänelle ikkunan. Ei avaa! Ei uskalla..! Mutta merkillisen katseen oli hän luonut Sakrikseen ... kauniit, siniset silmänsä! Muuallakin turvakodin huoneissa sytytetään valot. On tullut melkein pimeä. Mutta Nelman varjoakaan ei näy ruudun takana. Lieneekö tytöt viety iltarukoukseen?
Sakris ei oikein ymmärtänyt, oliko se ihan pahaa. Mutta Nelma vihastui siitä Sakrikselle. Sakris antoi Nelman mennä akan luo ... ja oli muutenkin ilkeä. Sitä ajatellessa tuntui kuin pahathenget olisivat liehuneet hänen ympärillään... Päivät pimenivät. Oli aikaa aprikoida. Nykyinen yhteiskunta se oli syypää Sakriksen ilkeyteenkin!
Lastaan olisi hänen välistä tehnyt mieli käydä katsomassa. Siitä varoitti Mimmi häntä: panisivat Nelman kunnalliskodissa työhön lapsen elatuksesta. Eikä Nelma tahtonut kunnalliskotiin ... niin pelkäsi hän jo hermosairaalaakin. Ja kuitenkin joutui hän vielä näiden laitosten tapaiseen paikkaan.
Silloin tuo elukka, jonka käsivarsissa tuntui olevan voimaa, tarttui Nelman olkapäihin ja työnsi turpeat huulensa Nelman suuta kohti. Tyttö sysäsi hänet luotaan, Sakris kellahti permannolle. Siinä hän nyt istui, ojenteli käsiään... Ja pyyteli ja puhui. Kuinka oli mahdollista, että Nelma oli hänelle näin paha? Nelma, joka oli hänelle rakkaampi kuin kukaan muu!
Sitten Sakris ärähti: Kun menet naisen luokse ... niin ota ruoska mukaasi, sanoo Sara Husta... Sakris oli väsynyt... Omin silmin hän oli nähnyt Nelman ja Mimmin kävelevän noiden herrojen mukana... Sen hän oli nähnyt. Ja nyt hän ... sellainen mies ... piinasi itseään moisella kuin ... Nelma! Hirmuista raippaa tarvitsisi Nelma! Ja sitten hänet olisi potkaistava ulos.
Ihmeellisesti nuo yhteen soveltuvat kirjaimet tulivatkin siihen: aivan kuin itsestään ... ikään kuin sitoen Sakriksen ja Nelman toisiinsa. Niin kuin jo uni ja ennustuskin olivat sitoneet. Kovin merkillistä ... ja uskottavaa! Lopulta lähti Sakris turvakodin luota tomuista ja lämpöä huuruavaa tietä pitkin. Sakris on varsin rehellinen kansanmies.