United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksi ei Nelma olisi valehdellut? Se ei ollut hänelle kovin vaikeaa. Hän sanoi siis johtajattarelle tuntevansa Kukkelmanin, äiti-vainajansa orpanan ... ja menevänsä hoitamaan Kukkelmanin taloutta. Nyt taluttaa kääpiö Nelmaa pois turvakodista. Minne Sakris häntä vie? Tietysti liikemies Mikko Suomenvaaran paviljongille. Nelman pitää aina olla hänen lähettyvillään.
Naiset menivät muka valitsemaan kahvinkeittopaikkaa. Sakris odotteli. Eivät tulleet takaisin. Hän alkoi koria ja harmonikkaa kantaen tallustella sisemmälle saareen. Mutta ei tavannut naisiaan. Sakris tallusteli ... etsi kaikkialta. Ja viimein näki hän Mimmin ja Nelman kävelemässä kolmen herran seurassa. Kaikki he ... nauroivat. Yksi pyrki taputtelemaan Nelmaa. Kukkelman töllisteli.
Kylältä tultuaan istui hän hiljaa keinutuolissa... ja katseli rukoilevin ja ihailevin silmin Nelmaa, joka askarteli uunin ääressä. Ne silmät vartioivat ja seurasivat alinomaa Nelmaa ... jäivät pitkäksi aikaa tuijottamaan häneen hellinä ja ällistyneinä.
Vielä selittelee Mimmi Sakrikselle, että tämä johtajatar on sellainen ja sellainen ... ja kuinka hänen edessään on ovelinta käyttäytyä. Ja ellei tämä onnistuisikaan, niin se on Mimmistä jännittävää ... ja suututtaa aika tavalla lohikäärmettä. Miksipä se ei onnistuisi? ihmettelee Sakris. Miksi hän ei päästäisi Nelmaa täältä? Täytyyhän minun saada huushollerska. Minä en voi muuten olla!
Hän ei ymmärtänyt, miksi hänelle näin oli tapahtunut... Teki mieli tappaa ... tappaa kiduttamalla. Olisi mentävä jälleen sisään ... piiska kädessä. Poljettava tuota kaikkein kelvottominta anturoilla... Naiset: aina naiset..! Harakat: rahan näkevät, heti se pitää heidän saada... Ja eikö hän ollut kohdellut Nelmaa ... kuin isä?
Sakris halusi kaulailla Nelmaa, mutta nöyrästi täytyi hänen tyytyä kulkemaan siivolla. Nelma kumartui tuohon ottamaan polun varrelta kuivia oksia ja risuja ... mutta koskepas häneen! Sakris naurahti: Katso, mutta älä koske, niin tekee kiltti lapsi. Kaino impi oli yhä sellainen ... taikauskoa täynnä.
Lopulta sanoi rampa, Nelmaa kiusattuaan, että nyt oli Nelma antanut turhuuden paholaisen vietellä itsensä: Tuo kenkä tuossa!... Uusi kenkä! Näytelläksesi sellaista ... fiini! Siinä se nyt oli asia! Mutta Sakriksen jankutus ei silti loppunut... Ja hänen silmänsä kiiluivat pahasti. Yöllä tyttö jälleen itki. Nousi joskus istumaan ja heittäytyi takaisin vaatekasalleen. Voihki kiukuissaankin.
Mimmi myönsi hänet rehelliseksi ... ja kehui häntä Nelmalle, jonka nimeä hän viimein kysyi... Herra katseli Nelmaa iloisesti ... ja tiedusteli häneltä yhtä ja toista.
Nelmaa neuvoili näihin hänen nykyisiin tehtäviinsä, joihin hän vielä oli tottumaton, toinen palvelija, vanha nainen. Ja Nelma oli taipuisa. Vanha ei käynyt koskaan missään muualla kuin kirkossa: joka toinen sunnuntai siellä. Muuten teki vain työtä... Ja Nelma myöskin; hän oppi nopeasti. Mutta hänellä oli täällä ikävä.
Yleensä naiset eivät olleet kainostelleet Sakrikselle tällä tavoin ... paitsi jotakin poikkeusta. Totisesti oli Nelma sellainen kuin Sakris halusi. Hän heräsi kyllä paljon Nelmaa myöhemmin, mutta oli heti valmis kantamaan kaivosta vettä. Tyttö oli jo pistänyt tulta uuniin. Sitten lähti Sakris puotiin maitoa ostamaan. Rajattomiin asti palvelevainen hän oli.