United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kylältä tultuaan istui hän hiljaa keinutuolissa... ja katseli rukoilevin ja ihailevin silmin Nelmaa, joka askarteli uunin ääressä. Ne silmät vartioivat ja seurasivat alinomaa Nelmaa ... jäivät pitkäksi aikaa tuijottamaan häneen hellinä ja ällistyneinä.

Ja jälleen unohtui kynä käteen ja silmä tyhjää ilmaa tuijottamaan. Kerran hänen näin istuessaan ja elämänsä lähintä tulevaisuutta tuumiessaan koputettiin hiljaa hänen ovelleen. Trudchen se oli, joka tuli kysymään, oliko tohtorin lampussa öljyä. Hän ei ollut muka aamulla muistanut täyttää sitä. Oli, lampussa oli öljyä. Hänen äitinsä oli nähtävästi aamulla täyttänyt sen.

Jättäähän se aina jonkin jäljen, toisti Paavo Kontio koneellisesti. Hän käveli yli huoneen miettiväisenä ja ikäänkuin epätietoisena siitä, mitä hänen nyt tulisi tehdä. Sitten palasi hän takaisin lieden luo ja jäi kädet selän takana, hartiat kumarassa, hänkin hetkeksi tuleen tuijottamaan. He olivat siis nyt kaksin! He kaksi, saman katon alla!

Silloin koetin puhutella häntä ja otin puheenaineeksi jotakin muuta kuin noita kotiasioita, jotka häntä parhaiten painoivat, saadakseni hänen ajatuksensa käännetyksi toiselle tolalle. Usein onnistuinkin siinä niin, että hän hetkeksi unhotti surunsa ja tuli iloisemmaksi. Mutta pian hän taasenkin lankesi entiseen raskasmielisyyteensä ja rupesi synkän näköisenä tuijottamaan eteensä.

Ei minusta maisteria tulekkaan. Ja miksei? Eero ei vastannut, heittihe vain pitkäkseen puulaatikon kannelle, levitti avatun geometrian eteensä, nojasi kyynärpäitään laatikon kanteen ja painoi leuan käsien varaan. Sitte hän jäi tuleen tuijottamaan. Mitä viisauksia tuossa kirjassa on, kysäsi Elina. Antaapa kuulua. Tahdotko? Antaa tulla.

»Mutta oletko sinä silloin oikein todella heitä rakastanut ... minä tarkotan: antanut kaikki, mitä sinulla on ollut voiko sitä sellaista antaa kuin kerranSe tuli hiljaa, mutta niin kiinteän värähtelevästi, että nuori mies jäi äänetönnä eteensä tuijottamaan. »Kuka sen ymmärtääsanoi hän hetkisen päästä. »Minä luulin kaikki saaneeni ja kaikki antaneeni ja olevani köyhä kuin kerjäläinen.

Ja kun hän eräänä iltana, vaippaansa verhoutuneena, meitä lampun ääressä hämmästytti ken oli kerkeä häntä vastaanottamaan, kun minä jäin tuolille kuin kahleissa istua tuijottamaan?

Renanin »vastakääntymys» jatkui läpi koko hänen elämänsä; hän ei koskaan tullut valmiiksi, hänen aivonsa eivät koskaan kangistuneet määrättyyn kaavaan, johon hän olisi jäänyt tuijottamaan, menipä sitten maailma tuolla ulkona sen mukaisesti tai sitä vastaan.

Suojeleehan se, jos Jumala tahtoo. Ei ole täällä ylhäällä kuitenkaan pelkoa? Harvoinpa se tänne on tullut. Mutta eipä siltä, ettei ylettäisi tännekin. Mitähän pappilassa taas poltetaan? Kokkomäeltä kirkon harjan takaa näkyi hulmuava tuli. Nousee kohtisuorana ilmaan. Ei ole tuulesta tietoa. Isäntä meni, mutta Antero jäi vielä vähäksi aikaa tuijottamaan tulta kohti.

Anteeksi, hän virkahti, mutta saanko minä pitää tämän? Minulle ei, näetkös, tule mitään kotimaisia sanomalehtiä. Ole niin hyvä! Minun taas täytyy ammattini vuoksi seurata kaikkia niitä. Paavo Kontio pisti lehden taskuunsa, istui entiselle paikalleen nojatuoliin, painoi kyynärpäänsä pöytään ja jäi tässä asenteessa liikkumattomana kotvaseksi ystäväänsä tuijottamaan. Seurasi pitkä vaitiolo.