United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mimmi myönsi hänet rehelliseksi ... ja kehui häntä Nelmalle, jonka nimeä hän viimein kysyi... Herra katseli Nelmaa iloisesti ... ja tiedusteli häneltä yhtä ja toista.
Ystävätär lohdutteli häntä, että pian saattaa Nelma tulla hänen luokseen kaupunkiin ... kun Mimmi saa lokaalinsa kuntoon. Mutta nyt ei Mimmi ollut vielä ilmoittanut mitään..! Nelma on melkein hyvillään, että Kukkelman viipyy kaiket päivät poissa. Rampa on näet alkanut tulla Nelmalle häijymmäksikin.
Ja nyt oli kello jo: kuinka se saattoi olla vasta yksi? Kello, jonka Sakris kaivoi liiviensä taskusta, oli kai seisattunut? Ei, vedetty se oli ... se takoi kuin ennenkin. Kamarissa kajahti ramman ärisevä nauru. Sakriksen täytyi jälleen mennä vuoteelleen. Mitä, olisiko Nelmalle ja Mimmille tosiaankin tullut jokin oikea este?
Minä ilmoitan sitten teille, mitä teemme. Huomenna ... samaan aikaan... Kun Mimmi Byskata eli Rumfelt tapasi illalliselle mentäessä Nelman, jonka huoneessa hän ei enää saanut käydä ... hiljaiselle Nelmalle oli ystävällinen johtajatar näet antanut pienen erikoisen kopin ... supatti Mimmi: Juuri äsken juttelin sen pikku pykmestarin kanssa portin raosta.
Mutta Kukkelman lähti nyt asioille itse... Ja toi vihdoin tullessaan oikein kantamuksensa tavaraa: leipää, voita, juustoa, paperituohisen puutarhamansikoita ... ja makkaraa Nelmalle; sitä paitsi kahvia, sokeria ja muutamia leivoksia.
Lieneekö Mimmi edes mikään aatelinen? Byskata taitaa sittenkin olla. Joku pari siellä kulki ohitse. Eivät tulleet. Kukkelman karskutteli hampaitaan. Antaa naisten kuljeskella! Hän otti nurkasta kohennuskepin valmiiksi: sillä hän näyttäisi Nelmalle. Niin, antaa heidän kuljeskella ... pahoilla teillä! Alhaisilla ja synnillisillä teillä.
Ja pyytäisi häntä ... viisaasti ja viekkaasti ... itselleen emännöitsijäksi. Ahaa, niinhän se olikin! huudahti Kukkelman. Niinhän se oli! Se on konsti, joka kävelee. Täältä jaetaan huushollerskat monille. Niin ... turhaa on piinata ihmiset ... tehdä väkivaltaa, jos voi käyttää rauhallista konstia. Minä ... huomenna sanon täällä ... tulen tänne puhumaan, että olen Nelmalle sukua.
Siihen tuli herrasmies, nuori, miellyttävä ja kohtelias. Hiukan päihtynyt hän oli, mutta ei suinkaan tungetellut. Puheli Nelmalle iloisesti nauraen. Suuret, avoimet, mustat silmät. Pyysi saada hiukkasen kävellä Nelman seurassa. Nelma suostui. Se herra valitteli rumaa ilmaa ... sanoi, että hänen teki niin mieli pitää jotain hauskaa! Olisi mentävä jonnekin istumaan! He kävelivät melkoisen kauan.
Pian menemme käveleen ja katselemaan paikkoja ... tuolla Reckhalsissa. Kymmenen penniä neliömetri. Se on vallankumouksen ansio: jos ei kapina olisi peljättänyt rikkaita, eivät he koskaan olisi antaneet maata köyhemmille. Nyt ... oli pakko antaa... Sitten jutteli Sakris edelleen Nelmalle tuosta tulevasta huvilasta.
Siinä ne, pienet ja vasta emosta erotetut raukat, ryömiskelevät ja puskevat toisiaan. Sakris sanoo: Ne ovat sievät kreatyyrit... Ja niin, tämä paikka täällä: minä viihty niin hyvästi täällä... Otan urakalla sen uuden huvilan. Sanokaa vain tykö! Se urakka olikin Sakriksen uusi suunnitelma, josta hän oli Nelmalle vihjaillut. Minkälainen tuo huvila pitäisi tehdä?