United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Johtajatar, joka oli aatelisneiti, piti etenkin hovikertomuksista, joita niin harvoin ulottuu valtakunnan kaukaisempiin ääriin ja joiden on erittäinkin vaikea kiivetä luostarin muurien yli, joiden ulkopuolella maailman huhut tavallisesti sammuvat.
Ei isä ollut saanut tyttöään niin hyvin sijoitetuksi kuin olisi tahtonut. Johtajattaren luo olisi hänen Ellinsä pitänyt päästä asumaan, mutta siellä olivat kaikki paikat jo täytetyt. Mutta johtajatar, kohtelias, säännöllinen kaikin puolin ja tavattoman valkohampainen nainen, oli vakuuttanut, että on aivan yhtä hyvä, jos Elli tulee asumaan sinne, minne hän pyytää saada ehdottaa.
Sanotaan ett'ei ole luottamista kauniisin kasvoihin, mutta mihinkäs sitten tulee luottaa, ell'ei Luojan ihanimpaan tekoon? Mitä minuun tulee, ehkä minua petetään koko elämän-aikani, mutta minä olen aina luottava semmoiseen henkilöön, jonka kasvot minua miellyttävät. Te siis olette taipuvainen uskomaan, sanoi johtajatar, että se nuori nainen on syytön?
»Hiljaa, lapset, hiljaa», huusi johtajatar heidän jälkeensä, mutta kuka joutui sitä kuulemaan. Hanna oli jäänyt viimeiseksi. Seisoi siellä etehisessä vielä ja pani sadenutun alempia nappia kiinni. Otti sitten pöydältä äidin kirjat, niiasi johtajattarelle ja tarttui oveen. »Kuinka Hanna voi nyt?» »Kiitoksia, hyvin.» Hiljakseen astui hän alas kadulle.
"Olen niin väsyksissä", jupisi hän, "jaksan tuskin avata silmiäni. Tuntuu siltä kuin olisin hyvin väsyksissä, vaan mitään vaivaa minulla ei ole." Johtajatar aikoi jättää hänet ja antaa hänen vielä maata, kun Margery avasi silmänsä ja himmeä katseensa kirkastui. "Eihän kukaan mahtane sanoa Hänen hyljänneen minua", lausui hän selvällä äänellä; "ei kukaan sitä mahtane luulla."
Jassoo, te olette makkarantekijä Tapper, joka on lähettänyt kouluhallitukselle valituksen siitä että johtajatar, neiti Kortman, on pakoittanut tyttärenne Alman, tämän koulun 5:nen luokan oppilaan, opettajakunnan läsnäollessa aukaisemaan ja ääneensä lukemaan hänelle tulleen kirjeen ja sitten vielä häntä pahoin pidellyt. Onko teillä vielä mitään suullisesti tähän syytökseen lisättävää?
Johtajatar on herrasneiti, vanha ja kookas. Hänen päänsä on harmaassa. Nenällä kiiluvat silmälasit, joiden läpi ankarat ja kunnialliset, mutta herkkäuskoiset silmät tähystelevät. Johtajatar näkee pitkätukkaisen tontun jalkainsa juuressa ... ja hämmästyy. Sakris on hyvin siististi puettu. Mutta punajuovaista liinaa ei hänellä nyt ole kaulassa, vaan sininen.
Te näette, sanoi mylady, kun lakeija oli mennyt ulos, että kaikki on järjestyksessään. Johtajatar ei epäile mitään; hän luulee että minua noudetaan kardinaalin puolesta. Syökää nyt hiukkasen, juokaa pisara viiniä ja lähtekäämme. Niin, sanoi rouva Bonacieux aivan koneenomaisesti, niin, lähtekäämme.
Oh, Jumalani, kuinka levottomalta te näytätte! Niin, minä myönnän että olen levoton; minä en ole niin tyyniluontoinen kuin te; minä pelkään kaikkea kardinaalilta. Vaiti! sanoi rouva Bonacieux, joku tulee. Ovi aukeni ja johtajatar astui sisään. Oletteko te tulleet Boulogne'sta? kysyi hän mylady'ltä. Olen, vastasi hän, koettaen tyyntyä levolliseksi; ken minua tiedustelee?
Silloin, rouva hyvä, sanoi johtajatar hymyillen, voitte olla huoleti; tämä huone, jossa te nyt olette, ei suinkaan ole tuleva teille miksikään rasittavaksi vankihuoneeksi, ja me teemme mitä voimme, saadaksemme teidän pitämään vankeudestanne. Sitä paitsi saatte täällä tavata äsken mainitun nuoren naisen, jota epäilemättä vainotaan jonkun hovijuonen vuoksi. Hän on suloinen ja rakastettava olento.