United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mimmi jatkoi: Mutta, kuulkaas, nyt minä tarkoitin sitä, onko teissä miestä ottamaan kultasenne täältä? Mitähän Sakris nyt? Hän esittää jälleen heti tikapuitaan. Sellainen ei Mimmille kuitenkaan kelpaa: karkureita ajettaisiin takaa ... ja saataisiin kiinni. Mutta mitähän, jos rakennusmestari sanoisi olevansa Nelman sukulainen?
Itse hän ei saattanut Mimmiä kauemmaksi kuin raitiotien päähän: ei muka joutanut. Mutta ystävällinen hän oli hänelle ... ja Nelmaa pyysi hän toki ostamaan Mimmille kaupungista kukkia. Seuraavana aamuna tallusteli Sakris jälleen Mikko Suomenvaaran kylään. Sangen varhain, kukkojen laulaessa ... ehdittyään tuskin juoda kahvia, jonka Nelma hänelle totisena ja unisena keitti.
Kukkelman tiuskasi Mimmille: Minä en puhu teille mitään. Ja minä en ole nalli ... en poika. Ja miksikä en voisi olla poika? Poika ... se ei ole mitään pahaa. Mutta minä tarkoitan puhua Nelmalle asioista ... tarkoitan vakavaa asiaa. Mimmi katseli varsin kummastuen Sakrista ... hänen silmänsä oikein tutkivat tuota joulupukkia. Hän vastasi: Vakavaa asiaa?
Niin päättävästi, että ramman silmät suurenivat ... ja sitten ne alkoivat ikään kuin rukoilla Nelmaa. Mutta Nelma kääntyi häneen jälleen selin. No, eihän nyt noin, lapsukaiset, huudahti Mimmi. Tarjotaan toki Kukkelmanille kahvit. Sakris ei tiennyt, mitä vastata, mitä puhua. Mutta hän vimmastui Mimmille ... ja sitten hän meni ulos.
Ja nyt oli kello jo: kuinka se saattoi olla vasta yksi? Kello, jonka Sakris kaivoi liiviensä taskusta, oli kai seisattunut? Ei, vedetty se oli ... se takoi kuin ennenkin. Kamarissa kajahti ramman ärisevä nauru. Sakriksen täytyi jälleen mennä vuoteelleen. Mitä, olisiko Nelmalle ja Mimmille tosiaankin tullut jokin oikea este?