United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eerik lähti viemään ruumista hautausmaahan ja suomalainen lähti kalaisalle lammelle. Eerik oli tyytyväinen, kun sai kantamuksensa kaloja, ja suomalainen tyytyväinen, kun oli päässyt kirkolle kulkemasta ja kaikista puuhista papin, lukkarin ja haudankaivajan kanssa. Kumpikin oli tyytyväinen työn-vaihtoonsa. YRJ
Suurimpien ponnistuksien perästä onnistui palvelijoille pitää ruuhta niin lähellä kalliota, että Niilo taisi nostaa vapisevan tytön siitä pois; mutta tuskin oli nuorukainen saanut jalansijaa kalliolla, ennenkuin suuren suuri ärjy-aalto peitti hänen ja kantamuksensa, ja lennätti ruuhen ison matkan päähän rannasta.
Katso, jonkun aikaa liikkumattomina seistuaan he huomaavat olevansa yksin, he rauhoittuvat, he päästävät kantamuksensa käsistään, ja toinen heistä, mustapäinen nuorukainen, antaa kohta väsymyksellensä vallan. Huoahtaen hän istuu penkille ja kyynäspäät polvia vasten nojautuneina jättää päänsä käsien varaan. Mutta toinen, vanhempi, harmaapartainen, rupeaa pöydän ympärillä puuhaamaan illallista.
He poikkesivat omille poluilleen kuka mistäkin tienhaarasta. Kiittivät hyvästä seurasta ja ottivat kantamuksensa. Tuossa minä asun, sanoivat jotkut. Ja tervetuloa taloon, jos joskus ohitse kuljet. Mutta toiset sanoivat. Terve! Minä pistäydyn tässä vain pienellä asialla. Sinä kaiketi odotat sen aikaa, niin voimme palata yhdessä saman matkan.
Tyttö luki ristissä käsin, luki hyvästi, mutta tummat, vilkkaat silmänsä vilkkuivat Antti Pietarissa, joka oli heittänyt kantamuksensa valkeaan ja nyt syvästi tutkien luki erästä alutonta ja loputonta kirjaa, jonka aarteen hän oli löytänyt romukopasta, minkä isä eläissään oli ostanut pastori Oksasen huutokaupata. Läksy oli lopussa ja heti mursi puhetulva tiensä.
Kuinka se on palanut? Sytytetty kai se on, sanoi ukko, en minä muuta tiedä. Häpeämättömät! huusi Loviisa. Nyt neuvoi ukko, että kaikki meidän tavaramme kannettaisiin heille vielä samana iltana. Suurimmat hän hakisi hevosella, mutta pienemmistä otti kukin kantamuksensa ja sitten lähdettiin Vierimälle.
"Lienee parasta heti viedä tämä kirkkomaalle?" kysyi Helena äidiltään. "Tietysti", sanoi Lovisa. "Se on välttämätöntä". Helena otti arkkusen kainaloonsa ja läksi astumaan kirkkomaalle. Vapisevalla kädellä hän avasi sen portin ja astuttuaan kuolleiden valtakuntaan, hän laski kalliin kantamuksensa maahan ja alkoi pienellä lapiolla kaivaa maata vähän syrjässä kirkkomaan portista.
Hän kantoi suloisen kantamuksensa, joka oli hänestä kepeä kuin höyhen, vaikka kalliimman-arvoinen kuin yhtä suuri taakka puhtainta kultaa, pieneen kammariin, joka oli ollut hänen äitinsä makuuhuoneena. Se oli kaikkein sopivin pahoin voivalle, koska se oli puutarhaan päin ja siis erotettu kaikesta melusta. "Imettäjä hoi!
Kun oli päästy mäen päälle, viskasi Pekkalainen kantamuksensa maahan ja sanoi: "No, Pekka, nyt olet tullut paikalle, mihin sinun pitää tehdä itsellesi asunto. Täällä mäen alla juoksee etelään ja länteen päin vähäinen vesistö, siitä löydät joukoittain majavia. Idässä päin tapaat järviä, pohjoisessa ja lännessä samaten ja tuolla näet korkean tunturin huipun.
Juosten ryntäsi hän kuhilasten kimppuun ja sinne juoksi Aunokin. Mikko kahmaisi ruiskuhilaan syliinsä ja juoksi sitä kantaen latoon, samassa palaten toista noutamaan. Auno jaksoi kantaa vain puoli kuhilasta, mutta juosten hänkin vei kantamuksensa latoon ja juosten palasi.