United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Roosa syleili isänsä polvia kyynelissä nyyhkyttäen. Vanhus oihki ääneensä kuin kauhean tuskan vaivaamana; mutta hän oli jo kerran ennen nähnyt nuo vapisevat kiharat, tuon tärisevän ruumiin sinä iltana, kuin kreivi oli heiltä lähtenyt ja hän työnsi itkeväisen luotansa. "Kuka oli se hämärä muoto, jonka kanssa sinä puoli tuntia sitte tulit puistosta, Roosa?" kysyi hän kovalla äänellä.
Nurja on Zeus nyt mulle, Thetiin vain mieliä noutaa, tuon, joka polvia suudellut, sukoellut on leukaa, kunnian jotta ja koston Akhilleus sais, tuho linnain.
Paronitar ponnisteli muistiaan, luetteli eri sukujen nousevia ja laskevia polvia ja kulki eksymättä, erehtymättä läpi noiden sukujen mutkikkaat sokkelot.
Marja siivoo kaloja päätään nostamatta, huivi silmillä, mutta kuulee lähestyttävän, askel askeleelta. Nyt se on ihan takana, nyt kiertää eteen ja istuu kivelle vastapäätä. Marja näkee hänen jalkansa polvia myöten ja polvien välissä kädet, sirot ja sulavat; ja näkee omat sierettyneet sormensa ja suomujen pärskinän. Joko sitten lähdemme? kysyy Shemeikka. Minnekä? Karjalaan, niinkuin oli puhe.
Lankesi jalkoihin, vasemmallaan polvia kietoi, vaan käden oikean nosti hän leukaa, poskea kohti, näin rukouksin suostuttain Kronossyntyä suurta: "Zeus isä, jos teon tein, sanan lausuin, sulle mi konsaan kelpasi luon' ikivaltain, niin tämä toivoni täytä: poikani arvoon auta, jok' ennen muit' ylen varhain vaipuva on; nyt hänt' Agamemnon, valtias miesten, polkee, vienyt on pois osalahjan, ryöstänyt itse.
Sillä ovessa seisoi Leiv, pitkänä ja vaaleana; suuret, kiiltävät silmät tuijottivat häneen kylmästi ja kalpeasti, kuin kaksi kuuta, märkä tukka riippui suortuvissa alas otsalle, suu oli puoleksi auki ja sieltä kiilui valkoiset hampaat, nuttu oli märkä, koko mies oli märkä; ja kun hän kulki, näytti hän kahlaavan polvia myöten vedessä. Alfhild kuroitti käsiänsä ja tahtoi hänen luokseen.
Sen vaan tiedän, että monta kertaa olen seisonut polvia myöten veressä ja taistellut asiain puolesta, jotka eivät maksaneet kymmenettäkään osaa siitä, mitä huonoin näistä.» »No, olkaapa hyvä ja virkkakaa, kapteeni Dalgetty», sanoi kreivi, »koska pidätte kummankin puolueen asioita niin tasa-arvoisina, mitkä seikat sitten saattaisivat teidän päätökseenne vaikuttaa?»
Näät tää, mi ylös ohjaa katseheni, on tuo Vergilius, sa jolta voiman sait laulaa jumalia, ihmisiä. Syyn muun jos naurussani näit, se hylkää, ei totta se; mua nauratti vain sanat, jotk' itse hänestä sa juuri lausuit.» Kumartui polvia jo palvomahan hän Mestarin, mut tämä virkkoi: »Veli, ei niin, sa varjo oot, on varjo eessäs.»
Mutta minun täytyy kotonakin käydä. Käynet. Uskaltanetko yksin jäädä? Vaikka vuoden viipynet, vaikka kaksi, kunhan kolmantena tulet. Juha istuu tuvassaan puolihorroksissa, kyynärpäät polvia vasten, koettaen turhaan saada selville, onko ilta vai aamu ja onko vielä sama päivä kuin silloin, vai onko ollut välillä jo muita päiviä ja öitä. Joitakin hän muistaa siitä, mitä oli tapahtunut, toisia ei.
Otto haki vastausta ja tokasi vihdoin: On Immosen härkä... Ja vielä suurempikin tätä hakaa on se härkä... Vai eikö ole? Ja miten ollakaan taas, niin Esa myöntyi vähä vähältä ja jonkun ajan kuluttua ylpeilivät he taas härän suuruudella kilpaa. Esa kehui: Sillä on häntäkin niin pitkä, jotta sen pää ylettyy alapuolelle takajalkojen polvia... Ihan maahan asti ulottuu.