United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hyvää päivää", sanoi Marit kun oli hiukan hengähtänyt. Hän jäi seisomaan oven suulle. "Hyvää päivää sinullekin", vastasivat sisarukset. "Oletko ulkona kävelemässä?" lisäsi emäntä. "Niin olen", vastasi Marit. "Saat olla niin hyvä ja mennä kamariin". "Kiitoksia". Marit meni kamariin. Molemmat sisaret vaihtoivat muutamia sanoja tämän tapauksen merkityksestä ja menivät sitten sisään.
Kulkisitte, rakkaat lapset, edes useammin kävelemässä jotakin urheilua tai semmoista eihän tämmöinen elämä kelpaa! Kenen pitäisi sitten olla onnellinen, ellei teidän, kaikki teidän asemaanne kadehtivat. MARTTA: Ja minä sanon, että me olemme kaikkein onnettomimpia kaikista ihmisistä. Esimerkiksi isä itse!
Ja niinpä kävikin, matkallaan he kohtasivat ylioppilaan. "Oletteko kävelemässä?" kysyi tämä lähestyen heitä. "Olemme", vastasi Mathilda, "ja tiedättekö minne matkamme piti? Teitä tervehtimään". Ylioppilas näytti hämmästyneeltä ja epäilevältä. "Tottako sanoitte?" kysyi hän, "sepä vasta ystävällistä? Onko totta, Aino neiti? Minkä tähden nykäisitte ystäväänne hameesta.
Eilinen ilta oli niin erinomaisen suloinen, sanoi Elli. Niin, minä näin, että olitte vielä ulkona kävelemässä, kun me muut jo olimme panneet maata. Ylioppilas tuli ja istuutui melkein Ellin viereen ja lisäsi leikillisesti: Te olitte kai haaveksimassa ... kaikki nuoret tytöt haaveksivat illalla muiden maata mentyä... Se ei ole totta...
Ei luulisi sinun olevan sukuakaan heille. Henrikson. Minä istuin ja kirjoitin kello kolmeen saakka. Heinonen. Ja kuitenkin olit ensin ulkona kävelemässä. Henrikson. Niin, teidän seurassanne. Heinonen. Ei, vaan sittenkun olimme tulleet teaatterista. Tai ehkä erehdyin. Luulin kuitenkin ikkunasta nähneeni sinut. Henrikson. Silmääni varmaankin meni jotain. Emma. Se on vaan yönvalvomisen seuraus.
Pitemmällä välimatkalla tai ikkunan läpi keskustellessa on tarpeen pitää kourassaan valkoinen nenäliina. Tällaista keinoa käyttäen "keskusteli" toverini usein kävelemässä ollessamme eri ikkunain takana olevien tuttaviensa kanssa. Kun samana päivänä vartia, varsin nuori ja siistin näköinen mies, pistäysi jollekin asialle Kyösti M:n koppiin, huomasi tämä hänen puhuvan venäjää hiukan virolaisittain.
"Ettekö välistä luekin jotain sunnuntaina?" sanoi hän noin melkein itsekseen; ei kukaan vastannut; hän katsoi tarkkaan Katia, jolloin tämä vastasi: "Emme, me lystäilemme." "Niin millä sitten?" "Voi, kuin te kyselettekin; juttelemme, laulelemme ja sen perästä käymme kävelemässä." "No, mitä te juttelette?"
Tästä en minä kuitenkaan tiennyt mitään, vaan lähdin kaikessa viattomuudessa suosituskirjeineni hänen luokseen. Hän ei ollut kotona, mutta äiti otti minut ystävällisesti vastaan ja selitti tyttärensä pian tulevan; hän oli vain kävelemässä erään tuttavansa kanssa.
Todistuksena Henrik kuninkaan kansan rakkaudesta kerrotaan seuraavaa: Kerran ollessaan kävelemässä tapasi yhden talonpojan, jonka kanssa hän rupesi puhelemaan, ja sai tietää, että talonpoika oli matkalla saadakseen nähdä kuningasta jota hän ei tuntenut. "Huomaa", sanoi kuningas, "ja ota vaari siitä kuka pitää hatun päässä, kun muut ottavat sen pois; sillä hän on kuningas."
Sotaoikeudessa käydessään tutustui toverini erääseen Friedrichs-nimiseen venäläiseen, joka oli kertonut itsellään olevan suomalaisen koppitoverin. Mikä sen suomalaisen nimi on? kysyin tietysti heti. Maas ... Maas... Sen enempää ei herunut toverini muistista. Kävelemässä ollessamme viittasi toverini sitten sitä akkunaa, jonka takana Friedrichs suomalaisen kumppaninsa kanssa asusti.