Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Toisena päivänä hän siis meni vanhan virkaveljensä luo ja pyritti häntä kävelykselle lähtemään; hän hyvin ymmärsi, että hänen täytyi Katinkin vuoksi ruveta likempään tuttavuuteen tämän kanssa. Vanhus oikeastaan ei käynyt koskaan kävelemässä, sillä puutarhatyössään oli hänellä liikettä kyllin; kuitenkin piti hän ystävämme kehoitusta kunnianosoituksena, ja läksi siis mukaan.
Esteri jäi seisomaan ja hän katsoi kauhulla, kun Levon meni ikkunan ohi kiirehtimättä, aivan kuin olisi ollut vain huvikseen kävelemässä, astui hitaasti, hyvin hitaasti ja päätään kääntämättä kuin herra Store. Muista minua! Esteri vaipui istumaan eikä tiennyt, missä hän oli. Ovikello soi. »Mitä kuuluu?» »Kiitoksia, hyvä herra, rouva on kotona, iloinen ja terve», vastasi Miina totuttuun tapaansa.
Eräänä sunnuntaina muutamia päiviä tämän jälkeen, kun Mathieu oli kävelemässä vaimonsa ja lastensa kanssa, välähti hänen mieleensä äkkiä ajatus, joka ratkaisi koko heidän elämänsä. He olivat menneet iltapäivällä ulos ja aikoivat nauttia virvoituksia luonnon helmassa. Kun he olivat kulkeneet teitä ja polkuja, istahtivat he metsän reunaan tammen suojaan.
Olisiko se mahdollista, että Antero häntä rakastaa? Kun Antero palasi pappilan vanhaan tupaan, tapasi hän Laurin kiihkeästi kävelemässä edestakaisin lattialla. Ei minusta ole mihinkään, ei minun uskoni mitään auta, paastoni siellä korvessa ei ole minua parantanut. Kiusaaja seurasi minua sinnekin. Miksi on hän minulle niin ystävällinen? Miksei hän suutu minuun, vaikka koetan olla tyly?
Kun minä en itse huomaa mitään! selitti Johannes, rientäen lempeällä isällisyydellä häntä suutelemaan. Kun minä olen sellainen pöllöpää, sellainen tuhma-jussi! Liisan silmät kyyneltyivät. Hyvä jussihan sinä olet, hän sanoi, vetäen pehmeästi kämmenellä hänen kasvojensa yli. Oikein hyvä jussi! Missäpäin sinä olet nyt ollut kävelemässä? Siellä rannalla, merenrannalla, selitti Johannes iloisesti.
Hän oli koettanut olla oikein hyvä ja rukoili ja toivoi katkeamatta. Hän oli käynyt joskus keskikaupungilla kävelemässä sitä varten, ja masentunein mielin palasi, luullen että hän ei ole tarpeeksi hyvä ollut. Viime aikoina oli hän alkanut luulla, että sitten vasta hän pääsee, kun saa koulunsa lopetetuksi keväällä. Ja siitä oli hän iloinnut jo.
Louhi, Pohjolan emäntä, itse päätyi ikkunahan. Katsoi tuonne salmen suuhun, sanan virkkoi, noin nimesi: "Mi tuolla tuli palavi, tuolla saaren salmen suulla? Pieni on sotatuliksi, suuri nuottavalke'iksi." Itse poika pohjolaisen pian pistihe pihalle katsomahan, kuulemahan, tarkasti tähyämähän: "On tuolla joen takana mies kempi kävelemässä."
Elsa säpsähti, hän nyt vasta huomasi, että hän oli valehdellut ja Jori sai hänet valheesta kiinni! Jori saattoi luulla hänen valehdelleen senkin, ettei hän nyt mäestä tullut. Jos olisi ollut yksin, niin olisi itkenyt! »Ette suinkaan kotoanne tule täältä päin?» kysyi Jori. »Kotoa minä tulen, vaan olen vain kävelemässä.» »Suvaitsetteko minua seuraksenne?»
Minä olin joka päivä kävelemässä "Central Parkissa" ja siellä ajoi myös van Arsdel'in perhe vaunuissansa, niillä tunneilla kun ylhäiset olivat ulkona. Kävellessäni ulkona jäljestä puolen päivän tapasin aina useimmin ja useimmin neiti Eva van Arsdel'in.
Joko me olimme kävelemässä tai Köpenhaminan monia kokoelmia katselemassa. Väliin istuttiin hänen hotellihuoneessaan, ja silloin sitä vasta oikein keskusteltiin. Hän kertoi minulle paljon sekä Norjan oloista että niistä vieraista maista, joissa hän oli oleskellut. Hän laski joskus leikkiäkin, mutta usein hänen kauniisiin kasvoihinsa ilmestyi hyvin totinen, miltei surunvoittoinen ilme.
Päivän Sana
Muut Etsivät