United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
OLAVI: Eikö sinulla ole ketään leikkitoveria? Anteeksi, ethän sinä leiki enää. Sinähän olet suuri tyttö. Kuinka vanha olet? ELINA: Eilen oli minun syntymäpäiväni. Minä täytin seitsemäntoista vuotta. OLAVI: Niinkö? Sitten pitää minun sinua oikein kädestä onnitella. Ja nyt istumme me tähän ikkunakulmaan ja juttelemme kuin kaksi vanhaa ystävää.
Tyttö naurahti ääneen ja sanoi sitten: "Sitä en ois eläissäni luullut, että näitä minulta kysyttäisiin. Emme me niitä asioita niin tarkalleen tahi kauan aprikoi, vaan juttelemme mitä mieleen juontuu. Mutta nyt tulee tänne pian minun ystäväni Hukkasen Heli, silloin teidän ei ole tarvis kysyä mitä jutellaan, hänellä piisaa puhetta Kekristä Juhannukseen."
"Ihan varmaan se lähettää kylmää seltteriä hakemaan ja me sitten juttelemme varjoisessa huoneessa ikkunain ristivedossa liivinnapit avattuina. Ja minun suorastaan täytyykin mennä hänen luoksensa, sillä häneltähän saan varmaan tietää, missä konepajassa Gabriel voi mahdollisesti työskennellä, enkä tarvitse turhaan mennä Gabrielin kortteerille, joka ehkä on kaukana."
Olen näet tässä aikonut syksyllä lähteä Amerikkaan, poikani luokse näet, ja sitten » »Niin, siitäkin asiasta me juttelemme sitten, Halvor!»
Kun hämärässä istumme ja juttelemme perheen kesken, kertoo rouva Luther välisti meille hänen koti-elämänsä tavoista kuinka hän sairaana ollessaan lohdutti häntä ja, kun hän itki, sanoi esiin tunkevilla kyynelillä: "kallis Käthe, lapsemme luottavat meihin siinäkin, jota he eivät ymmärrä; niin meidän tulee luottaa Jumalaan. Se on hyvä, jos luotamme; kaikki tulee Häneltä."
Henrikkini palkintona on, jos hän on ollut koko päivän oikein tottelevainen, että illalla laulan hänen vuoteensa vieressä kunnes hän nukkuu. Hän sanoo silloin näkevänsä niin kauniita unia. Usein myöskin silloin juttelemme ja minä iloitsen erinomaisesti hänen puhtaasta, vilkkaasta sielustansa.
Häntä säälitti tuo tyttö, joka ei saanut kenenkään kanssa rupatella omaansakin hän siinä katsoi häntä säälitti, ja hän päätti samalla huvittaa itseään. Hän otti Nydian tuolin, asetti sen oven eteen selin päin seinää ja sanoi: »Ole varma, etten ole säälimätön eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että hieman juttelemme. Mutta muista, ei taikatemppuja ei loihtuja enää!» »Ei, ei.
Ei muuta kuin pulita rahat pois vain! Voi se johdattaakin miehen eriskummallisiin mietteisiin. Tuletko luokseni päivällisille? kysyi Antti äkkiä. Miksei, vastasi Soisalo hiukan hämmästyneenä, koska hän ei nähnyt mitään järjellistä syytä evätäkään kutsua. Milloin? Heti klo 3:lta, palvelijatarten vuoksi, näetkös, näin sunnuntaina. Me juttelemme tässä hetkisen ja menemme täältä suoraan. Eikö niin?
Ja vähitellen se mätänee, madot syövät ja kaikki katoo, niin ettei jälkeä jää Semmoista on elämä ja semmoinen on maailman meno. Ei kannata surra eikä huolia. Tänne tulkaa, Antti jo! Mikko, tänne pöydän luokse. Me juttelemme ja pieksemme suuta. Annamme palttua koko maailmalle. Oletteko hankkineet edes viinaa meille? MIKKO. Kuinkas sitten! Täällä on pullo taskussa. TOPRA-HEIKKI. Hyvä! Tuo tänne.
Minä en saa unta ennenkuin myöhään illalla ja aamuisin herään jotenkin varhain. Me juttelemme ne kaikki järjestänsä. Me pidämme muutamia säännöllisiä Tuhat-yhden Yön iltoja". Minä olin erittäin mielissäni tästä päätöksestä, ja me rupesimme juuri samana iltana panemaan sitä toimeen.