Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Sakris huudahti: Nelma! Niin, Nelma, Nelma, myönsi Mimmi. Sakris sanoi riemuiten: Bygninki..? Ei ... ei vielä... Mutta minulla on oma kamari ... oma lokaali... Siisti, sievä. Sinne minä Nelman vien kun pääsen täältä rakentamasta... Ja sitten ... kyllä tulee huvila. Se tulee! Ja sen minä sanon, että siitä ei saa sitten mitään puuttua. Ei kamari Nelmalta. Eikä muutakaan.
Vuokraa aiottiin taas syksyllä korottaa. Siksi sanoi rampa, että Nelman piti kovasti säästää. Puita ei saisi enää kuljettaa kunnan metsästä: sinne oli asetettu vartijoita... Nelman täytyi säästää risujakin. Kukkelman vei Ramperille takaisin velkansa.
Mutta ei se mitään... Juomat loppuivat, herra saatteli Nelmaa kotiin ... ja tiedusteli yhä edelleen hänen kohtaloitaan. Nelma tuskin vihjaili puutteeseensa; mutta elämäntarinaansa hän ei kertonut. Nelman porttia lähestyttäessä antoi herra hänelle rahaa vuokraan ja ompelukonemaksuihin ja erosi sitten hänestä. Mutta he tapasivat uudestaan kaupungilla. Ja sitten Nelman kamarissa.
Nelma ei puhellut juuri mitään... Tuli kuitenkin ilmaisseeksi olevansa ompelijatar. Herra tarjosi hänelle iloisen ja rattoisen illan erään ystävättärensä luona. Siihen tyttö suostui. He menivät sivukadulle, sisään korkean kivimuurin porttikäytävästä. Ovea tuli avaamaan kookas ja komea nainen, jonka helmoissa hääri pieni, lihava poika. Nainen kaulaili Nelman kävelytoveria.
Poliisit veivät Nelman mukaansa Helsinkiin. Siellä tuomittiin hänet neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Tyly oli rangaistus Nelmasta ... liian tyly tällaisesta teosta. Mikä siinä oli niin pahaa? Miksi se oli pahaa ... ja häpeällistä? Käkriäisen Ananiaskin oli Nelman lähtiessä ollut niin välttelevä. Nelma ei tosiaan voisi enää mennä edes Käkriäisille ... kun täältä vankilasta pääsisi.
Itsensä Kukkelmanin oli kehityttävä korkeammalle: kohottava..! Pilviin! Noustava edistyneen ihmisen ajatuksien siivillä ... miehen ajatuksella. Tieltä kuului taas ääniä. Juhannusyö... Sakris nauroi: Hek, hek, hek! Eikä hän kuitenkaan nauranut. Hän nousi taas ja tirkisteli kylälle. Hän huokaili: Niin hyvää oli kaikki ollut ... hänen ja Nelman välit! Niin hyvää..! Ja vielä paremmaksi piti tulla.
Niillä oli hauskaa keskenäänkin ... nuorilla miehillä ... Helsingissä, siinä Heikinkadun ravintolassa, jonne he veivät Mimmin ja Nelman Kyläsaaresta autolla. Silloin, kun Sakriksen venhe kellui paluumatkalla, kävelivät tytöt ja herrat saaren siltaa pitkin Hermanniin.
Eikä käynyt enää edes ostoksilla ... saati sitten kantoi vettä taikka pienenteli risuja. Ei, Nelman vuoteessa hän kellotteli ... ja puhui säästämisestä ja paastosta ja margariinista, mikä oli muka oikeaa kasvisruokaa. Kalaa oli turhuus toivoa: sekin oli elävä olento, jota oli rikos tappaa.
Tytön vaatteetkin olisivat olleet kelpaavaa tavaraa. Ja hänen ompelukoneensa. Eukko meni siis lääkärin luokse ja kuvaili Nelman hulluutta ... lisäillen omasta päästään kaikenlaisia merkkejä siitä. Ja sitten vietiin tyttö yhtäkkiä poliisivoimalla hermosairaalaan maaseudulle ... sellaiseen, jossa pidetään parantumattomia. Ei Nelma mielestään suinkaan hullu ollut.
Tuuli alkoi kohista, kuljetti pilviä, joista sade romahti. Väki hävisi katon alle. Sakris istui yhä kynnyksellä. Kyyneleet valahtivat Sakris Kukkelmanin keltaisille poskille, kun hän muisteli onnen aikoja ... huoletonta, kirkasta kesää, jonka hän oli viettänyt Nelman kanssa. Vuoteellaan hän loikoi, polvet pystyssä, nälistyneenä, huohottaen, kipeänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät