United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oikullinen ja käsittämätön ihminen kun hän oli sekä lisäksi tällä kertaa hyväisesti juovuksissa, suuttui hän pyyntööni silmittömästi, alkoi ärjyä ja temmeltää, niin että vaahto suusta kävi, ja raahautti minut lopuksi pimeään vankityrmään.
NIILO. Makeasti, mun isäni! (Erikseen.) Hyvä että menit. Nyt aika huimaus; sillä tämän kohtuullisen elämän kautta, jota mun näyn vuoksi tässä täytyy elää, itselleni liikamäärän kokoon voimia, ja mieli temmeltää. Mutta hyvällä tiellä ovat asiat; toivo paistaa kirkkaammin kuin koskaan ennen. (
Sillä kun emo jätti, ottivat hänet talon naiset haltuunsa, veivät karjakartanolle lihomaan ja lempeitä päiviä viettämään, makuuttivat yöt oman vuoteensa jalkopohjissa, antoivat päivillä temmeltää lammasten ja vasikkain kanssa ja hellällä kädellä hoitelivat, juottaen lämmintä maitoa niin paljon kuin halutti.
Joka vuosi oli Rautio taistellut jotenkin samoilla tuloksilla; useimmiten oli juhla ollut vain kahvikesti, minkä hän itse kustansi ja jolloin lapset saivat leikkiä ja temmeltää muutamia tunteja koulun salissa.
Haa! jos tietäsitte kuinka sydämmeni kiertyy ja vääntyy, kuinka se kiiriskelee, temmeltää ja teiskaa, juuri kuin koska katselemme kirkkaassa vesilammikossa pientä pussia eläviä kissanpoikasia täys; se kierii ja se vierii, se liikkuu ja se kiikkuu, semmenkin jos on pussissa liian vähän kivipainoa. Haa! oletteko nähnyt tätä leikkiä, te saatanat?
Jumalan nimessä, kääntykää takaisin, kääntykää takaisin; itse piru temmeltää nyt päättömien kanssa ... pahat henget heittelevät toisiaan palavilla kekäleillä! Haa! huudahti nuorempi nainen mielipuolen ilolla; helvettikin on nyt meille apuna... Jumalan ja ihmisten hylkääminä me pakenemme nyt pimeyden mahtien turviin... Samantekevä!... Eteenpäin, eteenpäin!
Kun suokulaisurosta kaksi noin naaraasta taistelee, voit päästä todistajaksi miten rakkaus villitsee. Voit astua kohti niitä ne eivät sinua nää. Vain hiukkasen siirtyvät siitä, taas alkavat temmeltää. Niin korvissa soipi ja helää. Niin hanget höyryävät. Niin jokainen mätäs elää. Puut tuulessa hymisevät.
Ja tuon tuostakin jätettiin jokin suurempi puu pystyyn käkien kukkumapuuksi ja kokkojen leposijaksi. Ylinnä muista liehui Panu ja hänen kiiltävä kirveensä välkkyi muita vinhemmin singotellen lastuja ympärilleen kuin myllyn ratas veden pärskyä. Niin oli hänen mielensä kiihkeä kuin sotilaan, joka voitollisena temmeltää pakenevassa vihollislaumassa sen viimeistä vastustusta murtaen.
Sen katsetta hyttynen hämmentää, se voi vain joukossa temmeltää ei tohdita yksin olla. Ol' ennen nuoriso vartio maan ja uuden huomenen otsallaan kuin päivyen parvi se kantoi: nyt kytkyt kaulassa kaikki käy, ei vapaan katsetta kellään näy ja kelle se ohjansa antoi? Nyt versovat vaivaiset sielut vaan, ne ährivät, tuhrivat, täyttävät maan, nuo peukalomiehet ne johtaa!
Kevät kukkii ja kuolee taas. Pitäjän hautausmaa pukeutuu väliin valkoiseen hurstiin ja väliin lehteen ja kukkaseen. Polvi nousee ja elämän menossa temmeltää ja lähtee pois, sijaa uudelle tehden, mutta aina vaan vankkana seisoo hautausmaalla muistokivi, jonka kiitollinen kansa oli vanhalle kirkkoherralle siksi kerran pystyttänyt.