United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä joka ei kuitenkaan ollut haavoittunut nousi heti ylös ja riensi pakoon kun hän näki, että koko vartio oli antautunut. Hänen onnistuikin monen seikkailun perästä saavuttaa pääjoukko. Ollessaan tainnotonna maassa, sai Boisman vielä kaksi haavaa. Ne olivat tosin sangen vaarallisia, mutta onneksi eivät kuolettavia. Sekä hän että Gummerus toipuivat jälleen. Valkeamäen vartio oli kuitenkin otettu.
Kenraali käski kiiruhtaa kulkua ja lähetti kolmekymmentä ratsumiestä ottamaan etuvartiona selkoa siitä, eikö metsä jo kohta päättyisi ja eikö voitaisi saapua kentälle, ennenkuin yö täydelleen pimenisi. Vartio viipyi kauan poissa. Opasta vartioitiin tarkkaan ja uhattiin hirttonuoralla, jos hän näyttäisi pienintäkään kavalluksen merkkiä.
"Tulen niin". Katteinille, joka juuri oli matkalla Pelkjärvelle päin, kertoi Heikkilä saman, jonka hän oli metsässäkin puhunut. Tämän kertomuksen johdosta antoi Malm kersantti Rosenqvist'ille käskyn muutamalla miehellä mennä ottamaan valtaansa venäläinen vartio Noidanojalla. "Mutta liikkukaa siellä varovasti", sanoi katteini lopuksi.
Josp' uskoa vois, maan hallitus että ois vielä maan hyöty ja että vapaus lyöty vois turvata oikeuden, lempeyden mahtiin, ja että elo kansojen kävis lain mukaan, jot' ei loukkaisi kukaan, joka on omatunto, on esivallan kunto, ja että ajantieto soisi sydämien tahtiin! Josp' uskoa vois! Olot täällä toisin ois, ois Suomi suuri, vankka, ois vartio sankka ja varmaankin valtakunnan kruunussa helmi.
Ja ilmestyipäs epäiltävä ken, Ma ammuin oikein, lähetin jo kuumat, Tulikuumat luodit ruojan ruumiisen. Mut toisekseen myös sattua voi vielä, Ett' inha ruoja tää, hän samoinkin, Ties oikein ampua, ja, oi, en kiellä, Mun vuotaa haavat, verryn kuivihin. On avoin vartio! Mun vuotaa haavat. Yks kaatuu, toiset työtä jatkamaan! Mut voittaen ma kuolin, aseet saavat He ehjät multa, sydän särkyi vaan.
Sata vuotta sitten: Napoleon ja Metternich, Pyhä liitto, ei unhotu Waterloo, Wellington, ei Moskovan surmaniitto, ne painuivat maahan ja hurmeeseen, ne nousevat aikojen takaa kuin muistelot murheiden, vapauden, kuin kansojen vartio vakaa.
Oteltu päiv' on, uupunut mies Suomen niinkuin ryssä myös; ilolla lepoon kallistui ja luulet: loppui työs; mut parhainta kun untas noin näit onnen, kullan kukkuroin, »aseihin!» huutaa vartio, ja siin' on Kulnev jo.
Pian hän voitti ne esteet, jotka häntä kohtasi ja nopeasti joutui matka. Vihdoin pysähtyi hän hämmästyen. Edessään olivat maassa pitkänään neljä venäläistä jääkäriä, Demonovin vartio, kaikilla rinnassaan iso ammoava haava. Tässä ei ollut kuitenkaan viipymisen aikaa.
Minut vietiin nyt saman pormestarin asuntoon, ovi suljettiin ja kankia sovitettiin eteen, joten minä nyt hyvästi saatoin lukea itseni kuritushuone-kokelaitten joukkoon. Tämä pelkoni kävi yhä varmemmaksi, kun kolminkertainen vartio asetettiin ulkopuolelle, kullakin kuusi kirvestä haarain lukumäärän mukaan, sillä haarat olivat käsivarsia ja pienemmät oksat sormia.
Päämiehelle hän lisäsi: »Te silta purkakaa, jos voitte, muuten viimeiseen vereenne taistelkaa! Jos ryssä pääsee selän taa, niin meidät hukka vei. Avuksi itse kenraali jo rientää, huolta ei!» Hän kiiti pois. Mut portaalle pääs tuskin vartio, kun toisen rannan törmäll' on plutoona ryssäin jo. Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee, jo suomalaista kahdeksan ens' liekki lakaisee.