United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin onnen myyrää ei löytyä voi, Kuin tyttö tää ei vaikka ! Kun rikas poika kihlat toi, Ja on katsottu torpanpaikka; Kun hiehon saan ja possun saan, Ja aura on hällä ja ruuna Ja toista sataa taskussaan Voi, onko kuultuna kuuna! Ja kevät viihtyy mielellään, Kun kukkii heinävä rinne; Miss' aurinko keksii tähkäpään, Se hymyy ja paistaa sinne.
Mutta ääneen hän sanoi: Mistä saakka sinusta on ruvennut niin tuntumaan? Aura viivytteli jonkun verran vastaustaan. Johannes katsoi häneen ja huomasi, miten vaikea hänen oli säilyttää tyyneyttään. Siitä saakka ... alotti Aura, siitä saakka kuin maailma mustui minun ympärilläni. Ja sinun sisälläsi? uskalsi Johannes kysyä. Siellä paistaa yhäti sinun aatteellinen aurinkosi?
Elää rikkaana Pietarissa, kehasi Jyrkkä. Ja myö maatiloja ryssille Karjalan kannakselta. Auran ja Johanneksen silmät yhtyivät. Ja jälleen painoi Aura katseensa alas. Hiukan epä-isänmaallista työtä tuo, huomautti Johannes. Myödä omaa syntymämaataan! Epä-isänmaallista! hymähti Jyrkkä. Niinkuin eivät muut sitä tekisi! Eikähän oikealla sosialistilla saa olla mitään isänmaata. Muttila söi.
Olihan se niin luonnollista, jos oli vuosia ponnistellut ja varsinkin jos hautoi muita suunnitelmia mielessään. Mutta ei väsymystä köyhälistön taisteluun eikä oikean asian ajamiseen. Mitään sellaista ei Aura voinut eikä tahtonut ymmärtää.
Ehkä se on Aura? ajatteli hän. Aura oli hänen entinen sosialistinen työkumppaninsa ja puoluetoverinsa. Niin mahdottomalta kuin hänestä tuntuikin, että Aura olisi tällä hetkellä Berlinissä, tuotti tuo ajatus kuitenkin suurta iloa hänelle. Hän ei jättänyt käyntikorttiaan? Ei. Eikä sanonut nimeään? Luulen, että hän sanoi sen. Mutta minä olen sen valitettavasti unohtanut.
Voisin minäkin vapaa mies olla, ellen olisi tähän juukelin puolue-elämään antautunut. Johannes hymyili katkerasti sydämessään. Tuo kutsui vapaaksi mieheksi häntä, joka omasta mielestään oli enemmän orja kuin milloinkaan! Raha vapauttaa, sanoi hän kyynillisesti. Aura säpsähti ja loi pelästyneen katseen häneen. Jyrkkä sensijaan otti asian tuiki totisesti. Siinäpä se, sanoi hän.
Tässä ei ole kysymys siitä, käännähti Muttila hänen puoleensa säkenöivin silmin. Minä tahdon vain oikeutta, en mitään muuta kuin oikeutta! Ja sinä saat olla minun vieraanamiehenäni. Jaakko jäi. Aura ja Johannes lupasivat ulkona odottaa heitä. Suo anteeksi, sanoi Aura, heti kun he olivat päässeet toisten kuuluvilta. Kenelle? Sinulleko? koetti Johannes hymähtää. Myöskin minulle, virkahti Aura.
Hyvät ystäväni, alkoi välskäri, teistä voi ehkä tuntua oudolta, että olen pannut tämän tarinani nimeksi "Tuli ja Vesi". Mitä oli kuninkaan sormus ja kuinka miekka ja aura ovat taistelleet keskenään, sen käsittää jokainen päätään vaivaamatta. Mutta nyt varmaankin joku ajattelee, että minä aion kertoa teille jotakin luonnontieteellisiä asioita, koska otan elementeistä puhuakseni.
Sama joki, joka nyt hylkäsi luotaan tuon taikauskoisuuden uhrin sama joki, joka sai olla tämän uudemman ajan julman raakuuden todistajana sama joki oli tuo kuuluisa Aura, jonka rannoilla Suomen sivistys niin kauniisti kukoisti tuo Aura, jota runoilijat sittemmin niin lämpimästi ylistivät tuo Aura, jonka nimeen on liittynyt kaikki, mitä Suomessa yliopiston ensi vuosisatoina oli mainiota tieteen, taiteen ja kirjallisuuden alalla!
Jaakko Jyrkkä tahtoi vielä jatkaa leikkiä. Mutta kompastuikin päistikkaa rapakkoon. Naiset ovat tässä suhteessa paljon edullisemmassa asemassa kuin miehet, julisti hän. Kuinka niin? kysyi Aura terävästi. He myövät vain ruumiinsa, nauroi Jaakko leveästi. Ja sillä tavaralla on aina paljon parempi kysyntä. Voi olla, virkahti Aura hiljaisesti. Mutta kaikki naiset eivät ole samanlaisia.