United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä Akhilleuskaan ei kaikkea tee, mitä uhkaa, tuon voi toimittaa, tämä jälleen jää tekemättä. Häntä ma vastaan käyn, vaikk' ois käsi kuin tuli hällä, kuin tuli kätten voima ja rohkeus kuin kova rauta." Kiihtäen huusi hän noin. Kävi päin, kohotettuna keihäät, iliolaiset; suur' oli törmäys, ankara pauhu.
Noin hän kiihtäen huusi, ja kaikki he kuulivat riemuin; ryntäsi muuria päin rivit taajat, kohti sen harjaa kilvan kiipesivät, käsiss' iskevät, kärkevät keihäät.
Tulvi jo urhojen vert' yliyltään muuri ja tornit, huppeli iliolaisten, akhaijein myös punahurme, eipä akhaijeja karkoittaa vihamies toki voinut, vaan kuin kehrääjän vakamielen vaaka, kun kuppiin toiseen punnus on pantu ja toiseen täys tasamäärä villoja, jotta hän lapsilleen sais ansion niukan: niin tasan vaappui taistelo nyt sekä mittelö miesten, kunnes Hektorin salli jo Zeus urokunnian saada; ensimmäisnä hän näät yli riensi akhaijien muurin; Troian miehiä kiihtäen huus läpitunkevin äänin: "Eespäin, Ilionin hepourhot, muuri jo maahan murrelkaa, tuli tuima jo tuiskatkaa sotapursiin!"
Huusi nyt Antilokhos, noin kiihtäen orheja taaton: "Hei, hevot, laukatkaa tekin, menkää, min jalat jaksaa! En kera valjakon tuon toki kilpaan vaadi, jot' ohjaa urhea Tydeun poika, Athenepa itse nyt antaa vauhtia sille ja suo hänen voittaa kunnian kuulun; vaan hevot juoskaa kiinni te ainakin Atreun poian, älkää jääpykö jälkeen, jott' ei löis häpeällä Aitha, mi tamma on vain.
Laivain luo ne hän vei tasalaitain. Vaan uros itse vaunuilleen taas riensi ja koppoi välkkyvät ohjat, kiihtäen kiihkoissaan kaviokkaat juoksijat jälkeen Tydeun poian. Tuo Afroditea päin tuhovaskin pyrki, kun heikon vain jumalattaren huomasi tiellään, vahvaa ei ketäkään miestaistojen valtiatarta, eipä Athenea eikä Enyoa, linnojen turmaa.
Vaunuilleen jo hän riensi ja viemään pyys ajomiehen laivain luo tasalaitain, sill' ylen suur' oli tuska; vielä akhaijeja kiihtäen huus läpitunkevin äänin: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Tänne te varjelemaan merenlaskija-laivoja jääkää vimmalt' ottelon, sill' ei kaitsija Zeus minun salli torjua kauemmin tänä päivänä joukkoa Troian."
Nous Afrodite vaunuihin, sydän synkkänä tuiki. Viereen Iris nousi ja tarttui valjakon ohjiin; kiihtäen viuhui ruoska, ja riensivät pois hevot alttiit. Koht' ikivaltain luo he Olympoon pääsivät ylhään. Siell' orot vaunujen eestä jo tuulena-kiitävä Iris riisui, parteen vei, rehun ääreen ambrosiaisen.
Murtelen, myllerrän rivit eestäni, eik' ilo liene joutua yhdenkään liki peistäni iliolaisen." Noin hän kiihtäen huus. Väkeänsäpä loistava Hektor kiihteli raikuvin äänin, Akhilleun aikoen kimppuun: "Ei, urot Ilionin, tule peljätä Peleun poikaa! Suusota multakin syntyä vois jumaloitakin vastaan, keihäskiistapa ei, väkevämmät on näät ikivallat.
Niinpä akhaijien laivain luo hän riensi ja leirin, 220 purppuravaippaa suurt' uron jänterikäs käsi kantoi; laivaan tummaan nousi Odysseun, korkeakokkaan, haahteen keskimpään, jost' ään' oli toisa ja toisa kantava, ain' asemiin Telamonin aaluvan Aiaan ynnä Akhilleun, sill' oli laidimmaisina laivat näillä, he turvasivat näet voimaans', urhouteensa; huusi akhaijeja kiihtäen näin läpitunkevin äänin: "Voi häpeäänne, akhaijit, voi, kuvasankarit kurjat!
Sen kun sai sanoneeksi, Erinnyit kytki jo kielen. Huoaten vastasi noin uros askelnopsa Akhilleus: "Ksanthos, surmaa mun miks ennustat sinä suotta? Itsekin tiedän tuon, mun on kaatua kohtalo täällä, kaukana luot' isän, luot' emon armaan. Mutta en ennen herkeä kuin väki Troian saa tuta kättäni kyllin." Virkki ja kiihtäen huusi, ja karkasi päin orot uljaat.