United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin sinun täytyi jättää vihollisen Jalkoihin maasi, kotilietes pyhän, Vaimon, lapsoset ja haudat isien, Nuo lempes korkeamman uhrit syvän, Ja työsi kaiken, hikes', veres' hinta, Maan viljavan, sen kaikki hedelmät, Ja kaikki, mit' on maassa kallihinta, Sen asees alttihiksi jättivät!
Ei saa kukaan lähteä kaupungista, komensi vääpeli, se on kielletty. Siihen ei kukaan vastannut, mutta tiellä näkyi yksinäisenä ja jylhänä Tasma. Tehkäät haudat avaroiksi! huusi hän. Kuolema käy ympäri etsien omaansa. Kuulkaa! Tuossa hän taas huutaa, kuiskasi väki kauhistuneena. Nyt jo kolmatta päivää. Tietäjätär lähestyi ja huusi taas varoittaen: Tehköön myttynsä kellä on myttyyn pantavaa.
Ruokatavarain puute ja hävittävä ruttotauti kävivät päivä päivältä uhkaavammiksi, miehiä kuoli tuhansittain, ja vaikka kaivettiin 1,000 kyynärää pitkiä, 6 kyynärää leveitä ja 4 kyynärää syviä hautoja, eivät nekään riittäneet. Ruumiit täyttivät haudat liiaksi, ja henkiin jääneet näkivät niistä milloin käden, milloin jalan pistäyvän ilmoille.
Monta mennyttä pyheä, Kauvan maannutt' maan povessa, Joiden haudat halkesivat, Kosk' oli Jesus kuolemassa, Rippui ruumis ristin päällä, Nousevat nyt, noudattavat Ilon kanssa kaunehimman; Eipä kulje yksinänsä Voiton kuuluisa kuningas, Seura suuri taivahasta, Enkelit epälukuiset Otit vastahan ilolla, Niinkuin ennenkin iloitsit Syntyessä suuren Luojan: Toiset tuonelta tulevat, Matkustavat maan povesta, Kuljit kuulu kaupunkihin, Kussa kohta ilmestyvät.
Koivut tuolla ne peilaileksen ja tuolla, kas, eksyy Auringon säekin hongiston pimentoon. Niityt ja vainiot nään ma ja töllin, joss' opin ensin Maani ma tuntemahan, lempeät kasvot sen. Haudat urhojen nään, maan poikien, jotk' ylös templiin
Päivän toisensa jälkeen sai luonto rauhassa uinailla hautuumaan hiljaisella kentällä ja pehmoisella varmuudella syliinsä kätkeä viime kuukausien aikana avatut lukemattomat haudat. Se oli melutonta, kunnioittavaa surujuhlaa.
Nämä muurit, haudat, tornit ja portit ovat taas kunnossa." "Mistä alkaen?" "Viime vuodesta." "Kuka ne on pannut kuntoon?" "Minä." Belisarius katsoi pelästyneenä asemakaavaa. Antonina katseli huolestuneena puolisonsa kasvojen ilmettä. "Prefekti", sanoi Belisarius vihdoin, "jos asiat ovat niin kuin sanot, olet sinä perillä sodasta, varsinkin linnoitussodasta. "Mutta sotaan tarvitaan sotajoukkokin.
Vast' on Suomen kansa vapaa, kun sen vapaat laululehdot, kun sen kuuluu kunniassa haavehien haudat, kehdot.» Lähtekää siis Luojan nimeen kodin rakkaan rantamilta! Itkenemme teitä niinkuin itkee kasteen kesä-ilta. Vuosisatain toivot teitä seuraa: Suomi suurentakaa! Sentään muistakaa tuo yksi: vaino voi myös tulla takaa.
Miksi hoiput sa hautojen päällä? Tiedän, on armain aikas jo täällä, kummitus olet » niin hiljaist' on keskellä hautain. Tartuin päähäni tuskissain. oman ma ääneni kuulin vain, ristit, haudat mun silmistä haihtui, valkeus pilkkopimeäksi vaihtui, murheeni muistin niin hirmuist' on keskellä hautain. En enää pelkää.
"Prokopius, anna meidän asemakaavamme tuolta kotelosta. "Katsos nyt! Nuo haudat ovat täyttyneet, nuo tornit kaatuneet, nuo muurit revityt rikki, nuo portit ovat turvattomat. "Sinun asemakaavasi esittää Rooman varustuksia niiden muinaisessa, peloittavassa kunnossa. "Se on vanhentunut, Rooman prefekti." "Ei, Belisarius, sinun asemakaavasi on vanhentunut.